Kävimme lokakuussa juhlistamassa Tonin syntymäpäiviä Kuopiossa. Matkaan kuului kaksi kohokohtaa, Tonin suosikkijoukkueen voitto 0-4 Kalpasta ja illallinen Mustassa Lampaassa. Ruokailusta on valitettavasti jo muutama kuukausi, joten ilman kännykkään kirjoittamaani lunttilappua ja kuvia en muistaisi kaikkea olennaista annoksista ja nytkin on suuri riski siihen, että muistan jotain väärin. Pääasia on kuitenkin se, että söimme tähän mennessä elämämme parhaan aterian (ainakin Suomen rajojen sisällä) ja koska olimme niin tyytyväisiä saamaamme ruokaan ja palveluun niin haluamme kertoa siitä muillekin.
Ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa blogi kuin kertoa parhaasta illallisesta ja jatkaa sen jälkeen välillä itse tekemiemme ruokien resepteillä, tarinoilla ja kuvilla ja ajoittain ravintola-arvioilla. Blogin perustaminen on ollut pitkään mielessä, koska ruoka on niin lähellä sydäntämme niin kuin kai kaikilla ruokabloggareilla. Mikä meistä tekisi seuratun ja mielenkiintoisen blogin kaikkien blogien joukossa, sitä en vielä tiedä, mutta se olisi suuri kunnia. Katsotaan osaammeko viihdyttää lukijoitamme tarpeeksi mielenkiintoisilla aiheilla.
Nyt kuitenkin vielä menneisyyteen ja Mustaan Lampaaseen, nauttimaan mainioista mauista, Kuvat on kännykkäkameralla otettu ja joudutte muutenkin tässä alussa kännykkäkameran kuvista kärsimään. Jos ja kun blogi saa tuulta alleen, niin kuvaamisellekin tulee varmasti enemmän painoarvoa ja toivottavasti sitä myöten saamme paremman kameran sekä lisää kuvausosaamista.
 |
| 0-4 |
Otimme ruoan kanssa viinipaketin puoliksi ja se oli hyvä valinta. Välillä lasit saivat kyllä puolikasta annosta enemmän täytettä, mutta sehän ei meitä haitannut. Ne lasilliset, jotka olivat oikeasti puolikkaita, olivat juuri sopivan kokoisia aina kyseiselle ruokalajille. Viineistä ei tullut kirjoitettua muistiinpanoja, joten ei keskitytä niihin sen enempää. Ensimmäinen keittiön tervehdys oli lammasrilletteä rosmariinimajoneesilla, mustaherukkalumella ja saksankirvelillä. Hyvä aloitus illalliselle.
 |
| Lammasrillette |
Täytyy muuten antaa ihan erityismaininta Mustan Lampaan leiville. Meille tarjottiin spelttileipää ja mallasleipää sormisuolalla maustetun voin kanssa. Niin hyviä leipiä! Kummasti kori tyhjeni niistä ruokalajeja odotellessa, onneksi tarjoilija kysyi haluammeko lisää. Halusimme!
 |
| Vesipullossa oli Mustan Lampaan logo. Ja ne leivät! |
Seuraava ruokalaji oli valitsemamme Chef's Menun ensimmäinen alkuruoka, nyt menu on jo muuttunut lokakuulta. Tarjoilija toi pöytämme viereen kannettavan tulivehkeen (mitä näitä nyt on) ja liekitti siinä raguuetanat calvadoksessa silmiemme edessä. Etanat tarjottiin pikkelöidyn helmisipulin, omenagaleten, omenapyreen sekä rapean sipulin kanssa. Todella hyvää ja nosti kyllä odotukset koko ruokailun suhteen. Mietittiin, että kotonakin voisi vähän laajentaa etanoiden kokkausrepertuaaria ja kokeilla joskus jotain muutakin kuin valkosipulietanoita. Esimerkiksi näitä Mustan Lampaan etanoita.
 |
| Tarjoilija antoi luvan liekityksen kuvaamiseen |
 |
| Tällaista voisi syödä kotonakin |
Menun toinen alkuruoka oli kampasimpukoita mustekalaliemessä, seesaminsiemenmajoneesin ja friteeratun wakame-merilevän kanssa tarjoiltuna. Taivaallisen hyvää. Kampasimpukka tarjottiin raakana, ohuina suikaleina ja maistui todella merelliselle. Kotona emme ole uskaltaneet kokata kampasimpukoita raakana, koska ne ovat tiskiltäkin ostettuna alunperin pakastettuja. Osaako joku sanoa, voisiko niitä silti käyttää raakana?
 |
| Kaunis kampasimpukka-annos |
Kampasimpukoiden jälkeen oli pääruoan vuoro. Jo Chef's Menua valitessamme meille kerrottiin, että pääruoan alkuperäinen pääkomponentti oli loppunut, mutta sen tilalla oli vasikan paistia. Paisti oli todella mehukasta, pehmeää ja mureaa. Lisukkeina tarjottiin purjopyreetä, paistettuja kanttarelleja ja purjoa, ruusukaalia ja madeirakastiketta. Mainio annos tämäkin.
 |
| Pääruoka-annos oli kohtalaisen kokoinen |
Pääruoan jälkeen tarjottiin fenkolisorbettia vadelmalumella. Fenkolin aniksinen maku oli omiaan jälkiruoassa.
 |
| Yksinkertaisuudessaan kaunis annos |
Varsinaisen jälkiruoan pääraaka-aine oli niinkin eksoottinen kuin juuriselleri. Hui, ajattelin ensin. No, annos ei todellakaan maistunut sellerille missään määrin ja tällä perusteella voin todeta tykkääväni juuriselleristä, vaikka sellerin makua vierastankin ruoanlaitossa. Juuriselleri-escabachen lisäksi annos sisälsi omenasorbettia, pralinemoussea ja saksanpähkinää. Maut oli varastettu Waldorfinsalaatista. Itse tykkäsin varsinkin pralinemoussesta.
 |
| Pongaa juuriselleri |
Laskun yhteydessä saimme herkuteltavaksemme vielä macaronsit ja jotain, jonka nimeä en muista. Macaronsit kirvoittivat minut kommentoimaan, että itse teen parempia. Hyviä ne olivat, mutta niissä oli hilloa sisällä ja itse arvostan enemmän jotain rasvaisempaa täytettä.
 |
Hyviä olivat macaronsitkin
|
Illallinen oli siis todella onnistunut ja poistuimme ravintolasta viimeisten joukossa. Pöytävaraus kun piti tehdä sen mukaan, että peli saattaa mennä jatkoajalle. Ravintolasta kävelimme toisella puolella kaupunkia sijaitsevaan hotelliimme muutaman mukavan Kuopiolaisen baarin kautta, niihin olisi mukava tutustua joskus enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Kuopiosta jäi oikein hyvä maku suuhun, kiitos vain Kärpille ja Mustalle Lampaalle.
Seuraavassa postauksessa päästään sitten itse kokatun ruoan seuraan, muutamakin resepti odottaa mahdollisuutta tulla julkaistuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti