Testissä Muscovadosiirappi

Sain Facebookin Ihan itse tehtyä-ryhmän kautta mahdollisuuden osallistua uuden Muscovadosiirapin testaukseen ja heinäkuun alussa postissa saapui siirappipurkki ja pieni reseptilehtinen. Ajatuksena oli valmistaa siirapista mitä vain ja postata sitten lopputuloksesta kuva Instagrammiin. Niin tein, vaikka en ikinä ennen ollut käyttänyt Instagrammia. No en tosin Muscovadosiirappiakaan. Kilpailun tykätyin kuva voittaa mainioita palkintoja, mutta meidän kuvaamistaidoilla ei taideta niistä asioista kilpailla.

 

Muscovadosiirappia voi käyttää sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin, mutta meillä sitä käytettiin tällä kertaa suolaisiin ruokiin. Varsinaisesti siitä valmistettiin BBQ-kastike, mutta lisäsimme sitä myös muihin samalla kertaa tarjottaviin ruokiin muiden sokerivalmisteiden tilalle. Sattui sopivasti olemaan USA:n itsenäisyyspäivä kun valmistimme jenkkihenkisen ateriamme: possun kylkeä BBQ-kastikkeella, maissileipää sekä coleslawta. Hyvää tuli, vaikka alunperin epäilin barbeque-kastikkeen onnistumista, koska meillä ei ollut ollenkaan mitään tomaattimurskaa tai vastaavaa sen pohjaksi. Seuraavassa ohjeita, onnistuu varmasti tavallisellakin siirapilla, mutta mikäpä jottei hankkisi Muscovadosiirappiakin. Seuraavaksi meillä kokeillaan sitä jätskin päälle!

 

Possun resepti on itse jatkokehitelty mm. Tomi Björkin ohjeista ja coleslaw syntyi omasta päästä. Cornbreadin eli maissileivän ohje taas kopioitiin hyvällä menestyksellä Haley's Cuisinesta. Täytyy kyllä sanoa sen verran, että jo seuraavan päivän iltana maissileipämme oli homehtunut. Täytyy toivoa, että se johtui siitä, että se oli liian tiiviisti kakkuvuoan alla piilossa. Koska aiomme tehdä sitä toistekin.

BBQ-possua maissileivän ja coleslawn kera
4:lle

n. 2 kg luullista possun kylkeä ilman nahkaa
vettä
soijaa
muscovadosiirappia

Esikypsennä possu 150-asteisessa uunissa. Asettele liha uunivuokaan ja kaada päälle vettä, n. ½ dl soijaa ja n. ½ dl muscovadosiirappia. Mausteiden määrä riippuu käyttämästäsi uuniastiasta. Liha saa olla uunissa vähintään tunnin, mielellään kaksi tuntia. Sen voi antaa myös jäähtyä omassa liemessään, jos on aikaa.

 

BBQ-kastike

 

2 kaltattua tomaattia

1 yksikyntinen valkosipuli tai vastaava määrä kynsiä

1 punasipuli

3 dl vettä

1 chili (maun mukaan, ei ole pakollinen)

½ dl muscovadosiirappia

2 rkl soijaa

3 rkl ketsuppia

n. 8-10 tippaa savuaromia

 

Kuullota silputut sipulit pannulla ja lisää pieneksi pilkotut tomaatti ja chili. Lisää sitten vettä ja kaikki mausteet. Anna muhia liedellä niin kauan, että kastike on sakeaa. Tähän voi varmasti lisätä myös tomaattimurskaa ja silloin mausteiden määrääkin kannattaa tarkastaa. Mutta hyvää tuli näinkin, toimii siis jos tomaattimurskaa ei kotona ole.

 

Valele liha bbq-kastikkeella ja grillaa kohtalaisella tulella. Tarjoile coleslawn ja maissileivän kanssa.

Coleslaw
6:lle

valkokaalia (n. puolikas isosta tai kokonainen pieni)
3 isoa porkkanaa
1 jalapeno (tai maun mukaan)
1 valkosipulin kynsi
1-2 kevätsipulia
n. 1 ½ dl majoneesia
1 tl dijon-sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl muscovadosiirappia
suolaa
mustapippuria

 

Leikkaa kaali ja porkkanat käsin tai koneella mahdollisimman ohuiksi. Voit myös raastaa ne. Silppua sipuli ja valkosipuli. Laita kulhoon. Sekoita majoneesin sekaan mausteet ja yhdistä kasvikset ja kastike. Anna maustua jääkaapissa niin kauan että ruoka on valmis. Meillä on tosi tulinen jalapeno kyseessä, vaikka poistin siitä siemenetkin. Salaatti oli jopa himpun liian tulista. Mutta toisaalta parasta coleslawta mitä olemme tähän mennessä itse tehneet. Joten suosittelen chililisäystä. Ja majoneesikin oli itse tehtyä.

Maissileipä
26 cm irtopohjavuokaan



Kevätsipulilla ja juustolla ryyditetty maissileipä

2.5 dl polentajauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl muscovadosiirappia (alkuperäisessä ohjeessa sokeria)
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa

2 dl turkkilaista jugurttia
1 dl vettä
2 munaa
3 rkl öljyä
50 g juustoa raastettuna (sellaista, jossa on makua)
kourallinen kevätsipulin varsia renkaina

Sekoita kuivat ainekset keskenään sekaisin. Mittaa toiseen kulhoon jugurtti ja vesi, ja sekoita joukkoon myös munat, öljy, juusto ja kevätsipuli. Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainekset keskenään. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, ja kaavi se voideltuun irtopohjavuokaan (meillä oli käytössä n. 26-senttinen, pienempikin käy). Leivän pintaan voi vielä raastaa hieman lisää juustoa! Paista leipää 220-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Maista heti lämpöisenä vaikka oivariinin kanssa.

 

 

Friteeraustalkoot

Tässä jo taannoin kävimme veljeni luona kyläilemässä ja siellä kokkailtiin kaikkea mahdollista friteerauskeittimellä. Sellainen nimittäin saapui meille pyynnöstäni joululahjaksi. Se olisi ollut huomattavasti kovemmassa käytössä, jos ei olisi linjoja joista yrittää edes jotenkuten pitää huolta. Hyvin on kuitenkin sisäänajettu ja kulkenut mukanakin veljeni luokse.

 

 

Marinoimattomia kanansiipiä on välillä vaikea löytää, mutta Porin kauppahallissa niitä ainakin myydäään. Me otimme kolmelle hengelle yli kolme kiloa, mutta myönnettäköön että ihan kaikkia ei jaksettu samana päivänä syödä. Ennen kanansiipiä friteerasimme sipulirenkaita, parsaa ja jopa pikkuveljeni lempparia aurajuustoa. Varsinkin parsa oli iloinen yllätys.

 

 

Olemme kokeilleet muutamia erilaisia friteeraustaikinoita, mutta parhaimmiksi ovat osoittautuneet ne, joissa käytetään jääkylmää vichyä, mutta ei paljoa kananmunaa.

 

Tässä yksi hyväksi havaituista frittitaikinoista. Sopii sipulirenkaille ja mitä ilmeisemmin muillekin kasviksille. Parsasta tulee todella hyvää friteerattuna, mutta se kannattaa muistaa syödä heti friteerauksen jälkeen. Muuten frittikuori kostuu.

 

Friteeraustaikina esim. sipulirenkaille

 

2 dl vehnäjauhoja (meillä durumjauhoja)

3 dl pakkasessa viilennettyä vichyä

1 keltuainen/ kokonainen muna

cayennepippuria maun mukaan

suolaa pippuria

 

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja lisää vichyä, jos taikina vaikuttaa paksulta. Mausteita saa olla reilusti. Leikkaa ja erottele sipulit leveiksi renkaiksi ja paloittele parsat puoliksi. Friteeraa n. 180-asteisessa öljyssä. Suolaa kuumana ja anna jäähtyä hetken. Nauti pian.

 

 

Kanansiiville teimme perinteisen 50/60-sekoituksen TexasPetestä ja voista. Sulata siis voi kattilassa tai mikrossa ja lisää sen sekaan TexasPeteä maun mukaan. Näin saat hyviä ja ah' niin syntisiä kanansiipiä. Lisukkeeksi sopii coleslaw, jos lisukkeita kaivataan.





Pieni makumatka Harmoonissa





Kävimme eilen uuden Jyväskyläläisen ravintolan, Ravintola Harmoonin, avajaisissa. Harmooni ansaitsi kiinnostukseni jo rakenteilla ollessaan ja oli mielenkiintoista vihdoin päästä siellä käymään. Ravintolasta olin tosin jo kuullut ja oppinut paljon Tonin osallistuessa Harmoonin uniikkiin Makujen Virittäjät-kilpailuun. Makujen Virittäjät ovat lyhykäisyydessään neuvonantajia ja maistelijoita ravintolan uusille mauille. Virittäjät eivät ole aina samoja, vaan joitain kertoja vuodessa ne vaihtuvat. Makujen Virittäjiä etsittiin Facebook-kampanjan kautta ja 10 jatkoon valittua pääsi maistelemaan Harmoonin makuja jo ennen ravintolan aukeamista. Näistä 10:stä valittiin viisi virallista Makujen Virittäjää. Toni jäi tässä kisassa kuudenneksi eli ensimmäiseksi perintöprinssiksi eikä valitettavasti Tampere-Tukholma-Jyväskylä-matkamme takin päässyt osallistumaan edes tuohon maisteluiltaan. Se oli kyllä tosi harmi, varsinkin kun avajaisista ei saanut oikein minkäänlaista kuvaa ravintolan ruoka-ideologiasta.

 

Uskon ja toisaalta toivonkin, että Harmoonia vaivaa vielä hienoinen alkukankeus. Toivottavasti siis ensi kerralla pääsemme jo kunnolla maistelemaan ravintola Harmoonin omia makuja ja syömään herkullista ruokaa. Koska kyllä ensi kerta tulee, puitteet ovat mahtavat, on kellariravintolaa, juhlasalia ja terassia. Ja palveluhenkilökunta vaikutti oikein mukavalta ja ystävälliseltä.

 

Mutta ne avajaiset. Jotakin meni jotenkin pieleen, vaikka en kyllä yhtään haluaisi nyrpistää nenääni. Uskon, että Harmooni on mainio asia Jyväskylän (anteeksi nyt vain) S-ryhmäpainotteiselle ravintolakulttuurille.

 

Eilen kutsuvieraat oli kutsuttu paikalle neljäksi ja muut avajaisiin osallistuvat puoli kuudeksi. Kutsuvierastilaisuus tuntui kuitenkin olevan vielä pahasti kesken meidän saapuessamme eivätkä nämä kaksi tilaisuutta sitten lopulta edes eronneetkaan toisistaan. Valitettavasti vaan kutsuvieraat olivat varanneet kaikki ison salin pöydät eikä avajaisiin saapuvia oikein osattu sijoittaa mihinkään. Maksoimme kuitenkin tilaisuudesta, vaikkakin ihan kohtuullisen summan.

 

Tarjolla oli Pieni Makumatka eli seivova pöytä kylmiä alkuruokia tai -paloja ja jälkiruoka. Ruoan kanssa oli viiniä, alkujuomaksi olisi ollut kuohuviiniä, mutta hässäkässä saimme sen sijaan siideriä ja olutta. Tapahtumaa ei mitenkään alustettu tai emme ainakaan sitä kuulleet ollessamme toisessa huoneessa kuin itse tapahtuma. Tarjoilija kehoitti jossain vaiheessa hakemaan ruokaa, mutta kysellessämme paikkojamme isossa salissa, hän sanoi että sinne voi mennä jos mahtuu. Ei mahtunut. Tästä syystä myös menetimme kuudelta alkaneen puheen alun, mutta onneksi kesken sen ymmärsimme kohteliaasti ujuttautua yhteen ison salin pöydistä. Puheessa kruunattiin viralliset Makujen Virittäjät ja kerrottiin nykyisen Harmoonin eli entisen Harmoonitehtaan historiasta. Enemmän olisimme halunneet kuitenkin kuulla nimenomaan Ravintola Harmoonin toimintaperiaatteista ja tavoitteista.

 

Seisovassa pöydässä oli tarjolla mm. graavilohta, pikkelöityjä kasviksia, sienisalaattia, tomaatti-mozzarella-salaattia, palvipossua ja kalakukkoa. Parasta oli ehdottomasti menussa mainittu 'Mozzarellaa ja vuohenjuustoa', joka oli käsittääksemme rapeaksi paistettua mozzarellaa ja vuohenjuustotahnaa. Muut ruoat olivat joko liian yksinkertaisia (tomaattia, mozzarellaa, basilikaa) tai jossain muualla valmistettuja (palvipossu, vaikka tästähän en tietenkään voi olla satavarma vaikka olisivatkin itse palvanneet), jotta niistä olisi voinut päätellä mitään ravintolan ruokien mauista. Harmi sinänsä. Leivät olivat hyviä, Tonin mielestä myös kalakukko. Itse en ole sen suurin ystävä eikä se sytyttänyt tälläkään kertaa.

Jälkiruoka kyllä oli onnistunutta, maistuvaa pannacottaa raparperiliemen kanssa. Matalalle lautaselle lientä ei paljoa mahtunut, mutta voin kuvitella että syvällä lautasella se pääsee oikeuksiinsa. Olisiko ollut siinä vaiheessa jo astiapulaa, nimittäin veitsetkin olivat loppu pääruokaa hakiessamme.

 





Nyt loppui narina. Oikeasti haluan tykätä Harmoonista ja aion todellakin antaa heidän näyttää taitonsa minulle. Jyväskylä tarvitsee mielestäni uusia ja innovatiivisia ravintoloita. Joten unohtakaa kaikki mitä sanoin, laitetaan se kokemattomuuden ja avajaisstressin piikkin ja mennään kaikki sankoin joukoin tutustumaan ravintolarintamamme uusimpaan tulokkaaseen.



Pakollinen "Rentun Ruusu"-otsikko

Kertakaikkiaan vaikea keksiä horsman versoista tehdylle ruoalle otsikkoa, jossa ei puhuttaisi Rentun Ruususta. Kaiken muun lisäksi se soi nyt päässä.

Toukokuussa olimme mökillä talkoissa ja en voinut olla keräämättä söpöjä hentoisia horsman versoja senkin uhalla, että jouduin muotivillitykseen mukaan. Ennen en ole villivihanneksia kerännyt, mutta kun riittävästi oppii ja lukee, niin johan se oli aikakin. Ja mikä parasta, voissa paistetut horsman versot olivat tosi hyviä. Ja ilmaisia. Pikkuveljeni oli sitä mieltä, että eihän niistä voi tykätä kun niitä saa vaan niin vähän aikaa. Toisin sanoen siis tykkäsi kovasti.

 

Horsmien lisäksi lautaselle katettiin mökin katiskaan uinut lahna, joka savustettiin ennen lähtöä (sähkötön mökki ei ollut paras paikka seurata jääkiekon MM-kisojen semifinaalia). Se olisi tosin unohtunut, jolleivat mökillä kyläilleet koirat olisi sitä niin anovasti tuijottaneet. Olisi varmaan maistunut niillekin. Maistelimme myös S-kaupan tiskistä löytynyttä haukipullaa, joka oli Tonin mielestä kaikista parasta. Minä kyllä liputin horsmille. Mutta haukipulleroita olisi kiva tehdä joskus itsekin. Ja tietenkin vielä parempia.

 

 

Horsman versojen aika alkaa tältä kesältä olla jo ohi, tosin niiden nuoria lehtiä kannattaa kuulemma käyttää salaattiin. Mutta ensi kesänä minä ainakin kerään niitä ämpärillisen, nyt tuli napattua mukaan surullisen pieni määrä, koska olin kuitenkin hieman epäileväinen maun suhteen, aivan turhaan. Horsmaahan verrataan parsaan sen olomuodon takia ja vaikka ihan parsan makua ei tavoitettu, niin kovasti samanoloisia olivat. Ja ne pienet hieman voissa friteeraantuneet lehdet versojen päässä, ne viimeistään vakuuttivat että nyt ollaan kultakaivoksen äärellä.

 

Voissa paistetut horsman versot

 

horsman versoja, enemmän kuin luulet tarvitsevasi

voita, paljon

pari valkosipulin kynttä

suolaa, pippuria

 

Pese versot hyvin. Poista ylimpiä lehtiä, jos haluat. Minä poistin, mutta en poista ensi kerralla, niin rouskuvia niistä tuli paistettaessa. Kuivaa, suolaa ja pippuroi versot. Sulata voi pannulla  keskilämmöllä ja odota niin kauan että  tirinä lakkaa kuulumasta, silloin voi on riittävän kuumaa. Lisää valkosipulin kynnet pannulle antamaan makua.  Paista versoja voissa pari minuuttia ja tarjoile heti.

 

Villiasioiden keräämisestä saa näköjään palkinnoksi mainioita makuja ja hyvän mielen sekä vähemmän tyhjän lompakon. Seuraavalla viikolla asiasta innostuneena keräsimme kuusenkerkkiä. Mitä niistä tehtiin, se selvinnee blogia seuraamalla.

Kreikkalaista (ja kanarialaista) ruokaa

Meidän piti osallistua Toukokuun ruokahaasteeseen, kun sopivasti oli mahdollisuus tehdä kreikkalaista ruokaa. Ruoka tehtiin jo ajoissa tässä kuussa, mutta en ollut huomannut katsoa, että kilpailu loppuu ennen kuin toukokuu loppuu. Onnea voittajalle, joka yksin kilpaili voitosta. Meistä olisi saanut kisakumppanin, jos osaisin lukea päivämääriä. 

 

Täytyy kyllä myöntää, että ruokamme ei ihan kaikin tavoin ollut autenttisen kreikkalainen, sillä teimme kreikkalaisen kanipadan - stifadon - lisäksi kanarialaisia ryppyperunoita, joiden muistin olevan kreetalaisia. Mutta nythän sillä ei ole väliä, koska kisaan osallistuminen ei onnistunut. Jamie Oliverin mukaan stifado tarjotaan yleisemmin pastan tai orzotton kanssa.

 

Tässä kuitenkin resepti stifadoon ja sen lisukkeena tarjottuun tsatsikiin. Ryppyperunoista ei sen enempää, ne eivät rapeutuneet ja niissä oli liikaa suolaa, joten niitä pitää vielä testailla uudestaan.

 

Stifado eli kreikkalainen kanipata

 

1 pienehkö jänis paloina

oliiviöljyä

n. 20 pikkusipulia

4 tomaattia

1 rkl tomaattipyrettä

vettä

 

Marinadi

3 valkosipulin kynttä

2-3 laakerinlehteä

muutama maustepippuri

n. 6 neilikkaa

1 kanelitanko

1 rkl kuivattua oreganoa

n. 1 dl punaviiniä (meillä kreikkalaista)

4 rkl punaviinietikkaa

 

Sekoita marinadin ainekset ja jänis toisiinsa. Me marinoimme jäniksen pussissa ja käänsimme pussia pari kertaa. Anna marinoitua yön yli tai vähintään muutaman tunnin.

 

Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi. Kuumenna oliiviöljy ja paista jäniksiin pinnat kuumalla pannulla. Suolaa ja pippuroi jänikset. Kuori pikkusipulit ja leikkaa tomaatit isohkoiksi paloiksi. Laita tomaatit, tomaattipyre, sipulit ja jänikset uunivuokaan ja lisää halutessasi siivilöity marinadi mukaan. Peitä vedellä niin että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää sekaan myös suolaa ja pippuria maun mukaan.

 

Pata saa olla uunissa ainakin 1½-2 tuntia, maista lientä kypsennyksen loppuvaiheilla ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoa haluamasi lisukkeen ja tsatsikin kanssa.

 

 

Tsatsiki

 

500 g paksua kreikkalaista jogurttia

pieni kurkku tai puolikas isosta

1-2 valkosipulin kynttä

(pieni sipuli)

juoksevaa hunajaa

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

 

Raasta kurkku ja purista raasteesta ylimääräiset nesteet pois käsin tai siivilän avulla. Raasta myös valkosipulin kynnet ja mahdollinen sipuli. Lisää kasvikset jogurtin joukkoon. Mausta suolalla, mustapippurilla, hunajalla ja oliiviöljyllä. Lisää oliiviöljyä myös hieman annoksen päälle koristeeksi.

 

 

Eräässä blogissa reseptien esikuvat ja inspiraatiot oli aina mainittu jokaisen blogikirjoituksen lopussa ja toivottavasti en liikaa kopioi, kun päätin itsekin tehdä niin. Silloin on helppo tarkistaa, mistä resepti on kotoisin, mutta sen alkuperää ei tarvitse välttämättä ympätä itse tekstiin.

• Tämän kirjoituksen resepti löytyi taas ei-niin-yllättäen Jamie Oliverilta ja tokihan siihen tehtiin muutamia omia muokkauksia ja lisäyksiä. Tsatsikin resepti on sovellettu monesta eri reseptistä ja se muuttuu aina hieman riippuen tekijästä ja syömistarkoituksesta.

Suklaataivas

Pakko postata lyhyesti myös tamperelaisesta Tallipihan Suklaapuodista, jossa vierailimme viime viikonloppuna. Nyt kun äitienpäivä lähestyy, kannustan kaikkia tamperelaisia tai lähialuelaisia hakemaan äidille kauniin suklaarasian. Suklaat saa itse valita rasiaan ja äiti ihastuu varmasti.

 

Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa. Alkaakohan kenelläkään tekemään mieli suklaata?

 

Östermalms Saluhall

 

Tehdään tässä välissä pieni katsaus Östermalmin kauppahalliin, jossa kävimme Tukholman reissulla. Täällä Jyväskylässähän ei ole ollut kauppahallia vuosiin (harmi!), joten kauppahallissa käyminen muilla mailla on aina mukavaa. Helsingissä olen aina kävellyt onneni ohi, jostain syystä en ole koskaan tajunnut, että kauppahalli on ihan siinä torin kulmilla. Viime viikonloppuna vierailimme Tampereen kauppahallissa ja tiistaina Tukholman. Helsingin kauppahallikin olisi mahtunut mukaan, mutta se pirulainen oli suljettu. Juuri kun olin antanut itseni ymmärtää missä se on. Sitä toista, auki olevaa kauppahallia ei ollut aikaa etsiä, torin kauppahalli kun oli ihan Olympiasataman vieressä. Joku varmaan tietää näiden kauppahallien nimetkin.

 

 

Vaikka Tampereen kauppahalli onkin aivan mahtava, niin ihan noin eksoottisia kaloja siellä ei ollut kuin Östermalmilla (kuvassa). Kala on se kuuluisa merikrotti, jota näkee käytettävän ulkomaalaisissa ruokaohjelmissa. Wikipedian mukaan se kuitenkin kuuluu WWF:n punaisten kalojen listalle, joten sen kalastamista ei suositella. Itse luulin kalan olevan kissakala, mutta hyvä ystävämme Google kertoi sen olevan erilainen. Aika ruma se on sekin.

 

 

Yllä lisää tunnelmakuvia kalaosastolta, hummerit ja osterit jäivät kuvaamatta, koska näissäkin kaloissa oli jo niin paljon ihmeteltävää. Ihastuimme myös lihoihin, jotka olivat varmasti kunnolla riiputettuja. Ja varmasti kalliita. Oikeastaan missään ei lukenut hintoja, joka on suppisuiselle suomalaiselle hieman vaikeaa. Ai että pitäisi oikein kysyä, että mitä mikäkin maksaa, tai sitten maksaa itsensä kipeäksi jos ei kysy.

 

 

Östermalmilta (kuten myös Tampereelta) olisi saanut kaiken mitä olisi tarvinnut hienon illallisen valmistamiseen ja enemmänkin. Lounasvaihtoehtoja oli myös sadoittain, kadehdin ihmisiä, jotka työskentelevät kyseisen kauppahallin lähellä. Me ostimme muutamaa herkkukinkkua ja -salamia, juustoja, lihapasteijoita ja patongin. Niitä oli mukava nautiskella illalla laivalla. Patonki oli aivan älyttömän hyvää, harmi että sitä oli vain puolikas jäljellä sen myyntipisteessä. Olisimme muuten halunneet ostaa aamuksi croisantteja, mutta niitä ei näkynyt koko kauppahallissa. Ihme.

 

Menomatkalla skoolattiin