Kertakaikkiaan vaikea keksiä horsman versoista tehdylle ruoalle otsikkoa, jossa ei puhuttaisi Rentun Ruususta. Kaiken muun lisäksi se soi nyt päässä.
Toukokuussa olimme mökillä talkoissa ja en voinut olla keräämättä söpöjä hentoisia horsman versoja senkin uhalla, että jouduin muotivillitykseen mukaan. Ennen en ole villivihanneksia kerännyt, mutta kun riittävästi oppii ja lukee, niin johan se oli aikakin. Ja mikä parasta, voissa paistetut horsman versot olivat tosi hyviä. Ja ilmaisia. Pikkuveljeni oli sitä mieltä, että eihän niistä voi tykätä kun niitä saa vaan niin vähän aikaa. Toisin sanoen siis tykkäsi kovasti.
Horsmien lisäksi lautaselle katettiin mökin katiskaan uinut lahna, joka savustettiin ennen lähtöä (sähkötön mökki ei ollut paras paikka seurata jääkiekon MM-kisojen semifinaalia). Se olisi tosin unohtunut, jolleivat mökillä kyläilleet koirat olisi sitä niin anovasti tuijottaneet. Olisi varmaan maistunut niillekin. Maistelimme myös S-kaupan tiskistä löytynyttä haukipullaa, joka oli Tonin mielestä kaikista parasta. Minä kyllä liputin horsmille. Mutta haukipulleroita olisi kiva tehdä joskus itsekin. Ja tietenkin vielä parempia.
Horsman versojen aika alkaa tältä kesältä olla jo ohi, tosin niiden nuoria lehtiä kannattaa kuulemma käyttää salaattiin. Mutta ensi kesänä minä ainakin kerään niitä ämpärillisen, nyt tuli napattua mukaan surullisen pieni määrä, koska olin kuitenkin hieman epäileväinen maun suhteen, aivan turhaan. Horsmaahan verrataan parsaan sen olomuodon takia ja vaikka ihan parsan makua ei tavoitettu, niin kovasti samanoloisia olivat. Ja ne pienet hieman voissa friteeraantuneet lehdet versojen päässä, ne viimeistään vakuuttivat että nyt ollaan kultakaivoksen äärellä.
Voissa paistetut horsman versot
horsman versoja, enemmän kuin luulet tarvitsevasi
voita, paljon
pari valkosipulin kynttä
suolaa, pippuria
Pese versot hyvin. Poista ylimpiä lehtiä, jos haluat. Minä poistin, mutta en poista ensi kerralla, niin rouskuvia niistä tuli paistettaessa. Kuivaa, suolaa ja pippuroi versot. Sulata voi pannulla keskilämmöllä ja odota niin kauan että tirinä lakkaa kuulumasta, silloin voi on riittävän kuumaa. Lisää valkosipulin kynnet pannulle antamaan makua. Paista versoja voissa pari minuuttia ja tarjoile heti.
Villiasioiden keräämisestä saa näköjään palkinnoksi mainioita makuja ja hyvän mielen sekä vähemmän tyhjän lompakon. Seuraavalla viikolla asiasta innostuneena keräsimme kuusenkerkkiä. Mitä niistä tehtiin, se selvinnee blogia seuraamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti