Vihdoinkin Ravintolapäivässä!

Ravintolapäivä on ollut meille kyllä sellainen murheenkryyni että! Milloin ruoka on ollut loppu tai milloin koko tapahtuma on poikkeuksellisesti ollut lauantaina kun ainahan se on sunnuntaina. Ollaan oltu tietty myös reissussa sellaisilla paikkakunnilla, jossa Ravintolapäivästä ei vielä tiedetty mitään ja kyllähän se rantautui tänne Jyväskyläänkin vasta muutamien jo vietettyjen Ravintolapäivien jälkeen.

 

Toissa sunnuntaina vihdoinkin pääsimme käymään yhdessä Ravintolapäivän ravintoloista, joka kaiken lisäksi sijaitsi aivan kivenheiton päässä kotoamme. Kyseessä oli vietnamilaista ruokaa tarjoileva Karinderia sa Gloria. Maksoimme suhteellisen kohtuulliset 8 euroa per henkilö ja hienoisen odottelun jälkeen saimme tarjottimellisen täynnä ruokaa. Paitsi Toni ei saanut tarjotinta, mutta ruokaa kylläkin.

 

Sunnuntain lounas

Tarjolla oli mangosalaattia (hyvää)

Kevätkääryleitä (hyvää)

Kasvisnuudelia (täysin mautonta)

Riisiä ja marinoitua possunlihaa (kuivaa)

Hedelmäsalaatti (liian eksoottinen tofupalasineen)

Sago't gulaman-juoma (hyvää)

 

Lautaselta puuttui siomai-nimiset nyytit, jotka kuitenkin ravintolan menussa mainittiin, niitäkin olisi ollut kiva maistaa. Ruokaa sai maustaa itse soijalla, makealla soijakastikkeella tai kastikkeella, jonka epäilen olevan mustapapu-valkosipulikastiketta. En ole varma tuosta viimeisestä, mutta laitoin sitä kaikkeen ja kävin hakemassa lisääkin. Ja aion ostaa sitä thai-kaupasta seuraavalla kerralla, oli se sitten oikeaa tai väärää.

 

Tällä kertaa saimme siis vihdoinkin jonkinlaisen käsityksen Ravintolapäivän tarjonnasta ja odotamme jo innolla seuraavaa päivää. Jospa silloin uskaltautuisi jopa merta edemmäs kalaan. Ja vaikka ravintolassamme oli joitakin puutteita niin oli myös hyviä ruokia ja joitakin uusia tuttavuuksia, nimittäin tapioka-helmet. Niitä kellui vaniljanmakuisen mehulasin pohjalla. Jänniä.



Kateenkorvaa leikkimielisessä Masterchef-kilpailussa

 

Meillä on tapana haastaa itsemme ja toisemme aika ajoin Masterchef-kilpailuun. Säännöt sovitaan yhdessä ja joka kerta ne ovat hieman erilaiset. Toissa lauantaina teemana oli pakastimessamme jo jonkin aikaa (lue: liian kauan) majaillut puolikas kateenkorva. Saimme kateenkorvaa kerran pakastettuna sattumalta Seppälänkankaalla sijaitsevasta lihatukusta, mutta se piti ostaa kokonaisena. Kauppias kyllä leikkasi sen kahtia ja vakumoi toisen puolen ja siitä lähtien aikeissa on ollut tehdä kateenkorvaa toisenkin kerran. Ensimmäisellä kerralla ruoasta tuli ihan hyvää, mutta maistuuhan se hieman kanalle.

 

Tällä kertaa kilpailun säännöt menivät siis niin, että minä valmistin amuce bouchen ja pääruoan ja Toni valmisti amuce bouchen ja alkuruoan. Kateenkorvan lisäksi aineksia sai ostaa parilla kympillä kaupasta ja kotona olevia aineita sai käyttää. Aikaa oli ruhtinaalisesti eli 2 tuntia, tosin välillä piti seurata jääkiekkoa ja aikataulu jännästi venyi. Lopussa ruoat pisteytettiin meidän ja vierailevan ruokailijan toimesta. Tällä kertaa osallistujat saivat luntata ohjeita netistä, vaikka se hieman vähentääkin mielikuvituksen mahdollisuuksia.

Sieltä mistä aita on matalin?

Saimme (itseltämme) joululahjaksi osteriveitsen, eikä sitä vielä oltu päästy testaamaan. Niinpä valitsin omaksi amusekseni osterit chili-sherryviinietikalla. Maistui osterille ja oli uusi kokemus vierailevalle ruokailijalla. Pisteissä kuitenkin näkyi, ettei ruoan valmistukseen ollut käytetty aikaa eikä energiaa. Niin, paitsi ostereiden avaamiseen. Ja itse auki vain yhden ja senkin kuori halkesi!

Tonin amuse oli päärynää, ilmakuivattua kinkkua ja Auraa sekä hieman hunajaa. Se toimi ja oli varsinkin vierailevan ruokailijan mieleen, hän kun on todellinen Aura-fani. Kyseinen ruoka sijoittui toiselle sijalle neljästä, vaikka sekään ei suuritöinen ollut. Luulen, että taso ei tainnut olla kovin korkea tällä kertaa, mutta siitä on hyvä parantaa ja revanssia on tulossa.

 

Seuraava ruokalaji oli Tonin alkuruoka, joka oli kateenkorvaa saltimbocca, salottisipulipyreetä ja sienivaahtoa. Maut olivat hyvät, mutta sienivaahdosta ei tullut vaahtoa ja annos oli hyvin vaatimattoman näköinen. Ilmakuivattu kinkku tässä annoksessa peitti kateenkorvan omaa melko hentoa makua selvästi liikaa. Se jäi toiseksi viimeiselle sijalle. Ja vaikka kuva otettiin, niin jo pöydässä sovittiin että annos ei ole julkaisukelpoinen.

 

Minä tein pääruoaksi ruisjauhoissa leivitettyä paistettua kateenkorvaa, polentaa ja sipulirenkaita. Sipulirenkaat olivat uusi asia meidän keittiössä ja niistä tuli todella hyvää. Yksi kaupassa valitsemistani aineksista oli Lidlin kivennäisvesi ja sitä nesteenä käyttäen frittitaikinasta tuli hyvä. Polenta ei ihan onnistunut toiveideni mukaan, se jäi jokseenkin mauttomaksi huolimatta siihen lisätystä voista ja parmesanista sekä muista mausteista. Muut ruokailijat kyllä kehuivat.

 

Sipulirenkaat varastavat huomion tästä kuvakulmasta

Pääruokani voitti kilpailun, mutta molemmat osallistujat saivat saman määrän pisteitä. Tasapeli siis. Ja kaikki tuomarit olivat täysin yksimielisiä pisteytyksestä. Tällä kertaa tarjolla ei ole reseptejä, koska emme olleet täydellisen tyytyväisiä yhteenkään ruokalajiin. Paitsi sipulirenkaisiin, jos ne olisivat olleet oma ruokalajinsa. Niiden friteeraamista varten kannattaa vilkaista samaa reseptiä, jota itsekin katselin frittitaikinan reseptiä etsiessäni.

 

Keskinäinen Masterchef-kilpailu muistutti kuinka hauskaa leikkimielinen kilpaileminen on välillä keittiössäkin ja siksipä uusi kilpailu uusilla säännöillä on työn alla. Pysykää kuulolla.

Ystävänpäivän herkuttelua - bo ssäm

Vietimme ystävänpäivän illan tutustumalla korealaiseen ruokaan, paljon puhuttuun bo ssämiin. Tai no, ruoan valmistus alkoi kyllä jo aamulla klo 8.15 kun liha meni uuniin n. 5 tunniksi. Bo ssäm oli hyvää ja kimchikin maistui ennakkoluuloista huolimatta. Itse kimchistähän ruoan suunnittelu alunperin alkoi, huomasimme nimittäin että sitä myytiin paikallisessa Thai-kaupassa. Ystävänpäivä vaikutti sopivalta päivältä herkutella pitkään kypsennetyllä lihalla lisukkeineen ja tietysti myös suklaalla. 

Bo ssämin valmistaminen ei ole vaikeaa, mutta aikaa siihen saa varata. Tässä ohjeet, jotka on vakoiltu Hesarin ja New York Timesin sivuilta, omilla huomioilla. Alunperin resepti on kotoisin David Changin palkitusta Momofuku-ravintolasta ja on noussut suosioon ruokabloggareiden keskuudessa.

 

Bo ssäm

 

Liha

1 ½ kg luullista possun lapaa (meillä etuselkää, kauppanimellä possun uuniliha)

Lihan marinadi

1/3 dl hienoa ruskeaa (tai valkoista) sokeria

2 rkl karkeaa suolaa

Lihan viimeistelyyn

2 rkl hienoa ruskeaa sokeria

2 tl hienoa suolaa

 

Sekoita marinadin suola ja sokeri keskenään ja hiero lihaan joka puolelle. Marinoi lihaa yön yli uunivuoassa jääkaapissa. Kaada seuraavana päivänä lihasta irronnut neste pois ja laita vuoka uuniin 125 asteeseen. Paista uunissa 5-6 tuntia. Valele paistia välillä lihasta irtoavalla nesteellä. Kun liha on valmis, kaada uunivuoasta neste pois tai siirrä liha puhtaaseen vuokaan. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Hiero viimeistelyyn tarkoitettu sokeri ja suola lihan pintaan ja paahda kuumentuneessa uunissa 10-15 minuuttia kunnes liha on saanut kauniin pintavärin. Saat myös palovaroittimen huutamaan, jos laitat lihan nesteineen kaikkineen takaisin uuniin kovalle lämmölle. Nimimerkillä kokemusta on.

 

Kun liha valmistuu itsekseen uunissa, on paljon aikaa valmistella lisukkeet. Bo ssämin idea on tarjota salaatinlehtien päällä nyhtöpossulihaa, kimchiä, riisiä  ja kastikkeita. Me jätimme riisin pois lisukkeista emmekä edes ymmärtäneet kaivata sitä. Lihan ja kimchin lisäksi täytimme kaalinlehdet sinapinsiemenmajoneesilla, inkiväärikevätsipulisekoituksella ja mummon kurkuilla.

 

Ohjeet mummun kurkkuihin ja inkiväärikastikkeeseen löytyvät mm. Hesarin sivuilta, mutta tässä sinapinsiemenmajoneesin ohje omilla lisäyksillä. Ol muuten tosi hyvää ja jätti muut lisukkeet vähän varjoonsa. Huomaa, että majoneesi vaatii 40 minuutin keittoajan. Jostain syystä meidän versioon tuli sinapinsiemenien lisäksi pinjansiemeniä (saattoi olla ajatus- tai lukuvirhe), mutta ne sopivat majoneesiin tosi hyvin, joten siksi ne ovat reseptissäkin mukana.

 

Sinapinsiemenmajoneesi

 

1 ps vaaleita sinapinsiemeniä (40 g)
n. 3 rkl pinjansiemeniä
¾ dl vettä
¾ dl riisiviinietikkaa
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 dl majoneesia

Laita sinapinsiemenet, pinjansiemenet, vesi, riisiviinietikka, sokeri ja suola pieneen kattilaan. Anna kiehua hyvin miedolla lämmöllä kannen alla noin 45 minuuttia, kunnes siemenet ovat pulleita ja pehmeitä. Sekoita välillä. Jos seos kuivuu, lisää vettä sen verran, että siemenet pysyvät lähes nesteen peitossa. Jäähdytä. (Voit valmistaa siemenet jo hyvissä ajoin, esimerkiksi edellisenä päivänä. Ne säilyvät jääkaapissa pitkään.)

Sekoita sinapinsiemenseos majoneesiin. Meillä majoneesi oli itse tehtyä, mutta kaupan majoneesikin käy varmasti. Hellman's on empiiristen tutkimusten mukaan hyvää.

 

Kun liha ja majoneesi ovat valmiit, irroittele salaatinlehdet toisistaan ja laita kaikki tarveaineet tarjolle. Meillä tarjolla oli siis salaatinlehtiä, lihaa, mummon kurkkuja, kimchiä, kevätsipuli-inkiväärikastiketta ja sinapin-/pinjansiemenmajoneesia. Srirachaa oli pöydässä, mutta sitä ei tarvittu. Kimchi toi ruokaa sopivan tulisuuden.  

Nam - bo ssäm

Jälkkäriksi oli Tonin joululahjaksi saamia suklaita, hyviä olivat kuten arvata saattaa. Korealaisista ruoista jäi hyvä mielikuva ja koska uusimma Etiketissäkin oli korealainen ruoka edustettuna, sieltä jäi heti mieleen muutamia muita korealaisia ruokia joita voisi kokeilla. Varsinkin kun kimchiä jäi ja se pitäisi tuhota, koska se aiheuttaa hajuhaittoja jääkaappiin.

 

PS: Me ainakin ostetaan ensi kerralla isompi pala lihaa, se oli niin hyvää seuraavanakin päivänä ihan kylmänä, saatika jos sitä olisi vaikka jonkun kastikkeen kanssa lämmittänyt paistinpannulla. 1 ½ kiloa hyvää nyhtöpossua vaan on liian vähän kahdelle kulinaristille. Ja kun siinä oli ne luutkin.

 

Viikonloppu jatkui syömisen merkeissä. Lauantaina pääosaa näytteli nimittäin kateenkorva.  Mutta siitä lisää ensi kerralla. 

 

 

Quiche Lorraine Australian Masterchefin tapaan

Seuraamme aktiivisesti kaikki ruokaohjelmia, esimerkiksi Australian Master Chefiä (jossa taso välillä tuntuu olevan valovuosia edellä Suomen vastaavasta). Viime viikolla kyseisessä ohjelmassa tehtiin Quiche Lorrainea ja halusin kokeilla sitä kotonakin. Piirakoita on tullut tehtyä paljon, mutta yleensä valmistaikinaan. Nyt ajattelin ensi kertaa tehdä taikinan alusta loppuun oikeilla ohjeilla ja mm. kaulita sen ennen vuokaan laittamista. Ohje on Master Chef Australian sivuilta hieman muunneltuna.

 

Piirakan täyte valmistuu

 

Quiche Lorraine

 

Taikina

125 g voita

240 g vehnäjauhoja (käytin puolet durumjauhoja vehnäjauhon loppuessa)

hieman suolaa

1 kananmuna

1 tl sitruunamehua

 

Täyte

voita paistamiseen

1 sipuli, pieneksi silputtuna

pienen purjon valkoinen ja vaaaleanvihreä osa, pieneksi silputtuna

3 valkosipulin kynttä, pieneksi silputtuna

140 g pekonia, pieninä paloina

3 dl kermaa

2 kananmunaa

1 kananmunan keltuainen

n. 1 dl raastettua juustoa (meillä Goudaa, alkuperäisessä ohjeessa Gryereä)

 

Pilko kylmä voi pieniksi palasiksi ja lisää monitoimikoneen kulhoon jauhojen ja suolan kanssa. Käytä leikkuuterää. Pyöräytä konetta muutaman kerran, kunnes taikinasta tulee leivänmurun näköistä. Lisää kananmuna ja sitruunamehu ja sekoita kunnes taikinasta muodotuu pallo. Ota pallo jouhotetulle pöydälle ja tiivistä sitä vähän käsin. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään 15 minuutiksi.

 

Sulata voi pannussa ja lisää sipuli- ja purjosilppu. Kuullota ja lisää kuullotuksen loppuvaiheessa valkosipuli. Siirrä sipulit pannulta kulhoon ja paista pekoni. Kun pekoni on kypsää, lisää sipulit sekaan ja sekoita. Kaada seos talouspaperin päälle, jotta liika rasva imeytyy pois. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

 

Kaulitse taikina kahden leivinpaperin välissä riittävän suureksi voideltuun, matalalaitaiseen piirakkavuokaan. Taikina saa jäädä n. 2-3 millin paksuiseksi. Nosta taikina leivinpaperin tai kaulimen avulla vuoan päälle ja tasoittele se varovasti vuokaan. Leikkaa ylijäämät vuoan ympäriltä veitsellä. Raasta juusto.

 

Laita taikinan päälle folio ja sen päälle kuivia herneitä tai riisiä, niin kuin meillä. Paista uunissa n. 15 minuuttia. Ota folio sisältöineen pois ja paista vielä 5 min ilman mitään. Lisää sen jälkeen täytteet; ensin sipuli-pekonisekoitus ja puolet raastetusta juustosta, sitten keskenään sekoitetut kerma, kananmunat, suola ja pippuri ja lopuksi päälle loput juustot. Pidä 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia ja laske sitten uunin lämpötila 160 asteeseen. Piirakka on valmis n. ½ tunnin päästä asteiden laskemisesta.

 

Piirakassa positiivista oli taikinan tekemisen helppous ja valmiin piirakan irtoaminen vuoasta helposti. Maku oli hyvä, mutta liian kananmunainen, joten poistin ohjeesti yhden kananmunan ja yhden keltuaisen. Ainakin itse aion kokeilla ensi kerralla vähemmällä munalla.

 

Tätä kannattaa tehdä kun haluaa yllättää ihmiset maukkaalla, mutta helposti tehtävällä pikkusuolaisella.

 

Yksi pala on jo joukosta poissa

 

Resepti talteen: Falafel

Tein viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni falafeleja, jotka onnistuivat niin hyvin että resepti ansaitsee tulla kirjatuksi. Kuvaa ei valitettavasti ole, joten pidetään teksti lyhyenä. Itse ainakin luen helpommin ja mieluummin blogikirjoituksia, joissa on kuva mukana. Reseptiin hain inspiraatiota taaskin Pastanjauhannasta ja sen lisäksi Jensenin kiusauksesta. Lopullinen resepti syntyi omaa inspiraatiota ja em. blogien reseptejä yhdistämällä.

 

Falafelit

4:lle

reilusti oliiviöljyä paistamiseen
n. 400-450 g valutettuja kikherneitä

n. puolikkaan sitruunan mehu

1 iso sipuli ja muutama kevätsipulinvarsi hienonnettuna

3 valkosipulin kynttä

1 punainen tai keltainen chili

2 kananmunaa

n. ½ dl vehnäjauhoja

2 rkl tahinia

jeeraa

mustapippuria

suolaa

 

Kuullota sipulit ja chili paistinpannulla pienessä määrässä öljyä. Laita kikherneet, sitruunamehu, valkosipulin kynnet, vehnäjauhot, tahini ja mausteet monitoimikoneen kulhoon ja lisää chili-sipulisilppu. Pyöräytä kone ja lisää kananmunat yksi kerrallaan välillä pyöräyttäen. Taikinasta pitäisi tulla melko pehmeä. Laita taikina n. tunniksi jääkaappiin.

 

Minulla taikina oli sellaista, että sitä ei voinut käsin kosketella liian pehmeyden takia ja siksi tein siitä kahdella lusikalla nk. kvenellejä ja tiputin pannulle kuumaan öljyyn. Kun falafel oli yhdeltä puolelta paistunut, sitä oli jo kohtalaisen helppo käännellä. Kun siis otat taikinan jääkaapista, laita n. ½ dl öljyä kuumenemaan paistipannulle ja kun öljy on kuuma laske lämpöä hieman ja tipauttele falafelkvenellejä siihen. Voit myös pyöräyttää taikinapallerot seesaminsiemenissä lusikoiden avulla ennen pannulle laittamista.

 

Falafeleistä tuli rapeapintaisia ja meheviä sisältä. Tarjosin niiden kanssa hummusta, pitaleipiä (littanoita sellaisia) ja tsatsikia. Todella hyvää ja kohtalaisen helppoakin. Ja vielä kasvisruokaakin. Ainoana huonona puolena mainittakoon, että seuraavana päivänä maku ei ollut enää entisenlainen, suosittelen siis ahmimaan kaikki kerralla.

Chilit kasvamassa

Istutimme chilin siemenet tällä viikolla. Nyt odotetaan kovasti milloin ensimmäinen taimi pilkistää ruukuista. Kasvamassa on mm. seuraavia chilejä:

 

Aji Cristal - Paras chili, jonka olemme tähän mennessä löytäneet. Viime vuonna emme saaneet Aji Cristalia, koska itse kuivattamamme siemenet eivät jostain syystä itäneet. Onneksi joulukuussa Fataliilta tulleessa paketissa oli tilaamieni siementen lisäksi kaupanpäällisinä mm. juuri Aji Cristalia. Kiitoksia vaan Fataliille. Chilin siemenet annoin Tonille joululahjaksi, toivottavasti lahjasta on iloa kesällä.

 

Caramel Bhut Jolokia - Uusi tuttavuus

 

White Fatalii - Uusi tuttavuus, valittu värin perusteella

 

Kypsä Aji Cristal. Kuva Chili Wikistä

Pink Habanero - Habanero on tuttu vieras keittiössämme, aikaisemmin olemme kasvattaneet oranssia habaneroa, nyt sen tilalle löytyi taaskin värin perusteella valittu pinkki Habanero.

 

Hot Lemon - Yksi lempichileistämme, tätä olemme kasvattaneet aikaisemminkin, mutta sato on vielä jäänyt aika vähäiseksi.

 

Rawit - Uusi tuttavuus, tuli niinikään kaupanpäällisinä Fataliilta. Linkkiä etsiessä huomasinkin, että kyseessä on mitä ilmeisemmin vanha kunnon linnunsilmächili. Hyvä, koska sitä meillä käytetään paljon kaikessa kokkaamisessa.

 

Tabasco - Yritimme kasvattaa tätä jo viime vuonna, mutta kasvi ei tehnyt hedelmää. Viime vuonna muistimme istuttaa chilit vasta maaliskuun lopulla ja myös muutto keskellä kesää ei varmaan tehnyt niille hyvää. Paremmalla onnella tänä vuonna.

 

Black Scorpion Tonque - Tämä kanssa kävi samoin kuin Tabascon kanssa. Parempi onni tänä vuonna.

 

On siellä muutamia muitakin lajikkeita, istutimme yhteensä 13 siementä ja ikkunalaudalla on vielä n. 8 viimevuotista chiliä. Toivottavasti ne pysyvät hengissä vielä lopputalven. Näiden chilien joukossa on ainakin Fish Pepperiä ja Penis Pepperiä.

 

Tulemme raportoimaan chilien liikkeistä täällä aina ajoittain. Sormet ja varpaat ristiin, että saadaan iso sato. 

Upean makuinen kalakeitto

Boullabaissen vihannekset kuullottumassa

Teimme tammikuussa lähes kokonaan uuden aluevaltauksen ja lähestyimme klassista ranskalaista ruokaa, eli bouillabaissea. Uutta nimenomaan oli ranskalaisuus, ei niinkään itse kalakeitto. Keiton seuraksi pyöräytin rouillen, joka mitä ilmeisemmin on aika olennainen osa bouillabaissea. Ohjenuoraksi otimme Pastanjauhajien bouillabaissen ohjeen, joka on alunperin Jamie Oliverin käsialaa. Pastanjauhajien sivulta löytyy myös keiton historiaa. Itse emme noudattaneet 12 ruokailijan sääntöä ja kalakaan ei ollut ihan juuri ennen syömistä kalastettua, saatika sitten kampasimpukat, säilötyt savusimpukat tai pakastetiikeriravut. Ei mahda mitään mutta hyvää tuli silti, tosi hyvää!

 

Kalaksi meille valikoitui kampela, koska sitä oli kalatiskillä eikä sitä meillä usein syödä, mutta muuten panostimme kalan sijaan äyriäisiin. Olisin halunnut kalatiskiltä tuoreita vihersimpukoita, mutta niiden puutteessa kampasimpukat ja säilykesimpukat kelpasivat ja isoja katkarapuja halusin myös mukaan.

 

Ensi kerralla vaihdamme kalan johonkin isompaan, jolloin palaset eivät mene ihan niin ylikypsäksi kuin kampelan. Ja ensi kerta kyllä tulee, uskotte kun itse maistatte.

 

Kas kummaa, Muttihan se sielläkin!

Bouillabaisse

4:lle nälkäiselle

 

oliiviöljyä paistamiseen

1 fenkoli (säästä mahdolliset tillitupsut koristeluun)

2 porkkanaa

1-2 varsisellerin vartta

2 isoa sipulia

1 kokonainen yksikyntinen valkosipuli
2 laakerinlehteä

1 tl kuivattua timjamia tai muutama oksa tuoretta
1 tl fenkolinsiemeniä (murskattuna)
1 tölkki Mutti-tomaattimurskaa (tai muuta laadukasta murskaa)
ripaus kurkumaa
ripaus sahramia
1 litra kalalientä

6 kiinteää perunaa kuorittuna
n. 400 g kalaa (esim. lohta tai siikaa)

n. 100 g tiikerikatkarapuja kuorittuna

8 kampasimpukkaa

öljyä ja voita

(½ purkkia säilöttyjä savusimpukoita, esim. Pirkka)
merisuolaa, mustapippuria

 

Lisäksi rouillea (kts. ohje) ja koristeeksi punainen chili sekä fenkolin tilli.

 

Silppua kasvikset ja kuullota niitä öljyssä (timjamin, fenkolinsiementen ja laakerinlehtien kanssa) ison kattilan pohjalla pehmeiksi kohtuullisen pitkään, mieluiten jopa 40 minuuttia (levy pienelle ja kansi päälle). Lisää kuullotuksen loppuvaiheessa lämpöä, sekoita ahkerasti ja anna kasvisten karamellisoitua hetken aikaa.
Lisää tomaattimurska, kalaliemi, sahrami, kurkuma sekä suola ja pippuri ja anna hautua tunnin verran. Soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella ja siirrä takaisin hellalle, lisää perunat ja keitä miedolla lämmöllä kunnes perunat ovat kypsiä.

 

Kun keitto alkaa olla valmista, lämmitä paistinpannu kuumaksi, kuivaa katkaravut ja kampasimpukat talouspaperilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle öljy ja voi. Paista kampasimpukoita n. minuutti- puolitoista per puoli ja katkarapuja hieman vähemmän.

 

Lisää keittoon paloiteltu kala ja hetken päästä savusimpukat. Maistele ja säädä suolan määrä tarvittaessa kohdilleen. Jaa keitto lautasille ja lisää päälle ensin rouillea, sitten kampasimpukat ja katkaravut. Ripottele pinnalle chiliä ja fenkolin tilliä. Tarjoa tarvittaessa lisäksi hyvää vaaleaa leipää.

 

Rouille

2 viipaletta vaaleaa vuokaleipää tai muuta leipää, saa olla vanhaa
2 munankeltuaista
½ - 1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
n. 1 ½ dl oliiviöljyä
½ tl paprikajauhetta
½ tl suolaa
ripaus sahramia

Laita leivät likoamaan 5 minuutiksi tilkkaan vettä. Purista leivistä liika vesi pois. Laita liotettu leipä, keltuaiset silputtu chili ja puristettu valkosipuli blenderiin. Sekoita.

Liuota sahrami kuumaan vesitilkkaan. Lisää oliiviöljy tippa kerrallaan samalla sekoittaen. Mausta rouille paprikajauheella, sahramilla ja suolalla.



Nauti bouillabaisse esimerkiksi hyvin viilennetyn valkoviinin kera

Huipputasoista ruokaa ihan melkein naapurikaupungista

Kävimme lokakuussa juhlistamassa Tonin syntymäpäiviä Kuopiossa. Matkaan kuului kaksi kohokohtaa, Tonin suosikkijoukkueen voitto 0-4 Kalpasta ja illallinen Mustassa Lampaassa. Ruokailusta on valitettavasti jo muutama kuukausi, joten ilman kännykkään kirjoittamaani lunttilappua ja kuvia en muistaisi kaikkea olennaista annoksista ja nytkin on suuri riski siihen, että muistan jotain väärin. Pääasia on kuitenkin se, että söimme tähän mennessä elämämme parhaan aterian (ainakin Suomen rajojen sisällä) ja koska olimme niin tyytyväisiä saamaamme ruokaan ja palveluun niin haluamme kertoa siitä muillekin.

 

Ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa blogi kuin kertoa parhaasta illallisesta ja jatkaa sen jälkeen välillä itse tekemiemme ruokien resepteillä, tarinoilla ja kuvilla ja ajoittain ravintola-arvioilla. Blogin perustaminen on ollut pitkään mielessä, koska ruoka on niin lähellä sydäntämme niin kuin kai kaikilla ruokabloggareilla. Mikä meistä tekisi seuratun ja mielenkiintoisen blogin kaikkien blogien joukossa, sitä en vielä tiedä, mutta se olisi suuri kunnia. Katsotaan osaammeko viihdyttää lukijoitamme tarpeeksi mielenkiintoisilla aiheilla.

 

Nyt kuitenkin vielä menneisyyteen ja Mustaan Lampaaseen, nauttimaan mainioista mauista, Kuvat on kännykkäkameralla otettu ja joudutte muutenkin tässä alussa kännykkäkameran  kuvista kärsimään. Jos ja kun blogi saa tuulta alleen, niin kuvaamisellekin tulee varmasti enemmän painoarvoa ja toivottavasti sitä myöten saamme paremman kameran sekä lisää kuvausosaamista.

 

0-4

Otimme ruoan kanssa viinipaketin puoliksi ja se oli hyvä valinta. Välillä lasit saivat kyllä puolikasta annosta enemmän täytettä, mutta sehän ei meitä haitannut. Ne lasilliset, jotka olivat oikeasti puolikkaita, olivat juuri sopivan kokoisia aina kyseiselle ruokalajille. Viineistä ei tullut kirjoitettua muistiinpanoja, joten ei keskitytä niihin sen enempää. Ensimmäinen keittiön tervehdys oli lammasrilletteä rosmariinimajoneesilla, mustaherukkalumella ja saksankirvelillä. Hyvä aloitus illalliselle.



Lammasrillette

Täytyy muuten antaa ihan erityismaininta Mustan Lampaan leiville. Meille tarjottiin spelttileipää ja mallasleipää sormisuolalla maustetun voin kanssa. Niin hyviä leipiä! Kummasti kori tyhjeni niistä ruokalajeja odotellessa, onneksi tarjoilija kysyi haluammeko lisää. Halusimme!

 

Vesipullossa oli Mustan Lampaan logo. Ja ne leivät!

Seuraava ruokalaji oli valitsemamme Chef's Menun ensimmäinen alkuruoka, nyt menu on jo muuttunut lokakuulta. Tarjoilija toi pöytämme viereen kannettavan tulivehkeen (mitä näitä nyt on) ja liekitti siinä raguuetanat calvadoksessa silmiemme edessä. Etanat tarjottiin pikkelöidyn helmisipulin, omenagaleten, omenapyreen sekä rapean sipulin kanssa. Todella hyvää ja nosti kyllä odotukset koko ruokailun suhteen. Mietittiin, että kotonakin voisi vähän laajentaa etanoiden kokkausrepertuaaria ja kokeilla joskus jotain muutakin kuin valkosipulietanoita. Esimerkiksi näitä Mustan Lampaan etanoita.

 

Tarjoilija antoi luvan liekityksen kuvaamiseen

 

Tällaista voisi syödä kotonakin

Menun toinen alkuruoka oli kampasimpukoita mustekalaliemessä, seesaminsiemenmajoneesin ja friteeratun wakame-merilevän kanssa tarjoiltuna. Taivaallisen hyvää. Kampasimpukka tarjottiin raakana, ohuina suikaleina ja maistui todella merelliselle. Kotona emme ole uskaltaneet kokata kampasimpukoita raakana, koska ne ovat tiskiltäkin ostettuna alunperin pakastettuja. Osaako joku sanoa, voisiko niitä silti käyttää raakana?

 

Kaunis kampasimpukka-annos

Kampasimpukoiden jälkeen oli pääruoan vuoro. Jo Chef's Menua valitessamme meille kerrottiin, että pääruoan alkuperäinen pääkomponentti oli loppunut, mutta sen tilalla oli vasikan paistia. Paisti oli todella mehukasta, pehmeää ja mureaa. Lisukkeina tarjottiin purjopyreetä, paistettuja kanttarelleja ja purjoa, ruusukaalia ja madeirakastiketta. Mainio annos tämäkin.

 

Pääruoka-annos oli kohtalaisen kokoinen

Pääruoan jälkeen tarjottiin fenkolisorbettia vadelmalumella. Fenkolin aniksinen maku oli omiaan jälkiruoassa. 

 

Yksinkertaisuudessaan kaunis annos

Varsinaisen jälkiruoan pääraaka-aine oli niinkin eksoottinen kuin juuriselleri. Hui, ajattelin ensin. No, annos ei todellakaan maistunut sellerille missään määrin ja tällä perusteella voin todeta tykkääväni juuriselleristä, vaikka sellerin makua vierastankin ruoanlaitossa. Juuriselleri-escabachen lisäksi annos sisälsi omenasorbettia, pralinemoussea ja saksanpähkinää. Maut oli varastettu Waldorfinsalaatista. Itse tykkäsin varsinkin pralinemoussesta.

 

Pongaa juuriselleri

Laskun yhteydessä saimme herkuteltavaksemme vielä macaronsit ja jotain, jonka nimeä en muista. Macaronsit kirvoittivat minut kommentoimaan, että itse teen parempia. Hyviä ne olivat, mutta niissä oli hilloa sisällä ja itse arvostan enemmän jotain rasvaisempaa täytettä.

Hyviä olivat macaronsitkin

Illallinen oli siis todella onnistunut ja poistuimme ravintolasta viimeisten joukossa. Pöytävaraus kun piti tehdä sen mukaan, että peli saattaa mennä jatkoajalle. Ravintolasta kävelimme toisella puolella kaupunkia sijaitsevaan hotelliimme muutaman mukavan Kuopiolaisen baarin kautta, niihin olisi mukava tutustua joskus enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Kuopiosta jäi oikein hyvä maku suuhun, kiitos vain Kärpille ja Mustalle Lampaalle.

 

Seuraavassa postauksessa päästään sitten itse kokatun ruoan seuraan, muutamakin resepti odottaa mahdollisuutta tulla julkaistuksi.