Testissä Muscovadosiirappi

Sain Facebookin Ihan itse tehtyä-ryhmän kautta mahdollisuuden osallistua uuden Muscovadosiirapin testaukseen ja heinäkuun alussa postissa saapui siirappipurkki ja pieni reseptilehtinen. Ajatuksena oli valmistaa siirapista mitä vain ja postata sitten lopputuloksesta kuva Instagrammiin. Niin tein, vaikka en ikinä ennen ollut käyttänyt Instagrammia. No en tosin Muscovadosiirappiakaan. Kilpailun tykätyin kuva voittaa mainioita palkintoja, mutta meidän kuvaamistaidoilla ei taideta niistä asioista kilpailla.

 

Muscovadosiirappia voi käyttää sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin, mutta meillä sitä käytettiin tällä kertaa suolaisiin ruokiin. Varsinaisesti siitä valmistettiin BBQ-kastike, mutta lisäsimme sitä myös muihin samalla kertaa tarjottaviin ruokiin muiden sokerivalmisteiden tilalle. Sattui sopivasti olemaan USA:n itsenäisyyspäivä kun valmistimme jenkkihenkisen ateriamme: possun kylkeä BBQ-kastikkeella, maissileipää sekä coleslawta. Hyvää tuli, vaikka alunperin epäilin barbeque-kastikkeen onnistumista, koska meillä ei ollut ollenkaan mitään tomaattimurskaa tai vastaavaa sen pohjaksi. Seuraavassa ohjeita, onnistuu varmasti tavallisellakin siirapilla, mutta mikäpä jottei hankkisi Muscovadosiirappiakin. Seuraavaksi meillä kokeillaan sitä jätskin päälle!

 

Possun resepti on itse jatkokehitelty mm. Tomi Björkin ohjeista ja coleslaw syntyi omasta päästä. Cornbreadin eli maissileivän ohje taas kopioitiin hyvällä menestyksellä Haley's Cuisinesta. Täytyy kyllä sanoa sen verran, että jo seuraavan päivän iltana maissileipämme oli homehtunut. Täytyy toivoa, että se johtui siitä, että se oli liian tiiviisti kakkuvuoan alla piilossa. Koska aiomme tehdä sitä toistekin.

BBQ-possua maissileivän ja coleslawn kera
4:lle

n. 2 kg luullista possun kylkeä ilman nahkaa
vettä
soijaa
muscovadosiirappia

Esikypsennä possu 150-asteisessa uunissa. Asettele liha uunivuokaan ja kaada päälle vettä, n. ½ dl soijaa ja n. ½ dl muscovadosiirappia. Mausteiden määrä riippuu käyttämästäsi uuniastiasta. Liha saa olla uunissa vähintään tunnin, mielellään kaksi tuntia. Sen voi antaa myös jäähtyä omassa liemessään, jos on aikaa.

 

BBQ-kastike

 

2 kaltattua tomaattia

1 yksikyntinen valkosipuli tai vastaava määrä kynsiä

1 punasipuli

3 dl vettä

1 chili (maun mukaan, ei ole pakollinen)

½ dl muscovadosiirappia

2 rkl soijaa

3 rkl ketsuppia

n. 8-10 tippaa savuaromia

 

Kuullota silputut sipulit pannulla ja lisää pieneksi pilkotut tomaatti ja chili. Lisää sitten vettä ja kaikki mausteet. Anna muhia liedellä niin kauan, että kastike on sakeaa. Tähän voi varmasti lisätä myös tomaattimurskaa ja silloin mausteiden määrääkin kannattaa tarkastaa. Mutta hyvää tuli näinkin, toimii siis jos tomaattimurskaa ei kotona ole.

 

Valele liha bbq-kastikkeella ja grillaa kohtalaisella tulella. Tarjoile coleslawn ja maissileivän kanssa.

Coleslaw
6:lle

valkokaalia (n. puolikas isosta tai kokonainen pieni)
3 isoa porkkanaa
1 jalapeno (tai maun mukaan)
1 valkosipulin kynsi
1-2 kevätsipulia
n. 1 ½ dl majoneesia
1 tl dijon-sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl muscovadosiirappia
suolaa
mustapippuria

 

Leikkaa kaali ja porkkanat käsin tai koneella mahdollisimman ohuiksi. Voit myös raastaa ne. Silppua sipuli ja valkosipuli. Laita kulhoon. Sekoita majoneesin sekaan mausteet ja yhdistä kasvikset ja kastike. Anna maustua jääkaapissa niin kauan että ruoka on valmis. Meillä on tosi tulinen jalapeno kyseessä, vaikka poistin siitä siemenetkin. Salaatti oli jopa himpun liian tulista. Mutta toisaalta parasta coleslawta mitä olemme tähän mennessä itse tehneet. Joten suosittelen chililisäystä. Ja majoneesikin oli itse tehtyä.

Maissileipä
26 cm irtopohjavuokaan



Kevätsipulilla ja juustolla ryyditetty maissileipä

2.5 dl polentajauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl muscovadosiirappia (alkuperäisessä ohjeessa sokeria)
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa

2 dl turkkilaista jugurttia
1 dl vettä
2 munaa
3 rkl öljyä
50 g juustoa raastettuna (sellaista, jossa on makua)
kourallinen kevätsipulin varsia renkaina

Sekoita kuivat ainekset keskenään sekaisin. Mittaa toiseen kulhoon jugurtti ja vesi, ja sekoita joukkoon myös munat, öljy, juusto ja kevätsipuli. Yhdistä sitten kuivat ja kosteat ainekset keskenään. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, ja kaavi se voideltuun irtopohjavuokaan (meillä oli käytössä n. 26-senttinen, pienempikin käy). Leivän pintaan voi vielä raastaa hieman lisää juustoa! Paista leipää 220-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Maista heti lämpöisenä vaikka oivariinin kanssa.

 

 

Friteeraustalkoot

Tässä jo taannoin kävimme veljeni luona kyläilemässä ja siellä kokkailtiin kaikkea mahdollista friteerauskeittimellä. Sellainen nimittäin saapui meille pyynnöstäni joululahjaksi. Se olisi ollut huomattavasti kovemmassa käytössä, jos ei olisi linjoja joista yrittää edes jotenkuten pitää huolta. Hyvin on kuitenkin sisäänajettu ja kulkenut mukanakin veljeni luokse.

 

 

Marinoimattomia kanansiipiä on välillä vaikea löytää, mutta Porin kauppahallissa niitä ainakin myydäään. Me otimme kolmelle hengelle yli kolme kiloa, mutta myönnettäköön että ihan kaikkia ei jaksettu samana päivänä syödä. Ennen kanansiipiä friteerasimme sipulirenkaita, parsaa ja jopa pikkuveljeni lempparia aurajuustoa. Varsinkin parsa oli iloinen yllätys.

 

 

Olemme kokeilleet muutamia erilaisia friteeraustaikinoita, mutta parhaimmiksi ovat osoittautuneet ne, joissa käytetään jääkylmää vichyä, mutta ei paljoa kananmunaa.

 

Tässä yksi hyväksi havaituista frittitaikinoista. Sopii sipulirenkaille ja mitä ilmeisemmin muillekin kasviksille. Parsasta tulee todella hyvää friteerattuna, mutta se kannattaa muistaa syödä heti friteerauksen jälkeen. Muuten frittikuori kostuu.

 

Friteeraustaikina esim. sipulirenkaille

 

2 dl vehnäjauhoja (meillä durumjauhoja)

3 dl pakkasessa viilennettyä vichyä

1 keltuainen/ kokonainen muna

cayennepippuria maun mukaan

suolaa pippuria

 

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja lisää vichyä, jos taikina vaikuttaa paksulta. Mausteita saa olla reilusti. Leikkaa ja erottele sipulit leveiksi renkaiksi ja paloittele parsat puoliksi. Friteeraa n. 180-asteisessa öljyssä. Suolaa kuumana ja anna jäähtyä hetken. Nauti pian.

 

 

Kanansiiville teimme perinteisen 50/60-sekoituksen TexasPetestä ja voista. Sulata siis voi kattilassa tai mikrossa ja lisää sen sekaan TexasPeteä maun mukaan. Näin saat hyviä ja ah' niin syntisiä kanansiipiä. Lisukkeeksi sopii coleslaw, jos lisukkeita kaivataan.





Pieni makumatka Harmoonissa





Kävimme eilen uuden Jyväskyläläisen ravintolan, Ravintola Harmoonin, avajaisissa. Harmooni ansaitsi kiinnostukseni jo rakenteilla ollessaan ja oli mielenkiintoista vihdoin päästä siellä käymään. Ravintolasta olin tosin jo kuullut ja oppinut paljon Tonin osallistuessa Harmoonin uniikkiin Makujen Virittäjät-kilpailuun. Makujen Virittäjät ovat lyhykäisyydessään neuvonantajia ja maistelijoita ravintolan uusille mauille. Virittäjät eivät ole aina samoja, vaan joitain kertoja vuodessa ne vaihtuvat. Makujen Virittäjiä etsittiin Facebook-kampanjan kautta ja 10 jatkoon valittua pääsi maistelemaan Harmoonin makuja jo ennen ravintolan aukeamista. Näistä 10:stä valittiin viisi virallista Makujen Virittäjää. Toni jäi tässä kisassa kuudenneksi eli ensimmäiseksi perintöprinssiksi eikä valitettavasti Tampere-Tukholma-Jyväskylä-matkamme takin päässyt osallistumaan edes tuohon maisteluiltaan. Se oli kyllä tosi harmi, varsinkin kun avajaisista ei saanut oikein minkäänlaista kuvaa ravintolan ruoka-ideologiasta.

 

Uskon ja toisaalta toivonkin, että Harmoonia vaivaa vielä hienoinen alkukankeus. Toivottavasti siis ensi kerralla pääsemme jo kunnolla maistelemaan ravintola Harmoonin omia makuja ja syömään herkullista ruokaa. Koska kyllä ensi kerta tulee, puitteet ovat mahtavat, on kellariravintolaa, juhlasalia ja terassia. Ja palveluhenkilökunta vaikutti oikein mukavalta ja ystävälliseltä.

 

Mutta ne avajaiset. Jotakin meni jotenkin pieleen, vaikka en kyllä yhtään haluaisi nyrpistää nenääni. Uskon, että Harmooni on mainio asia Jyväskylän (anteeksi nyt vain) S-ryhmäpainotteiselle ravintolakulttuurille.

 

Eilen kutsuvieraat oli kutsuttu paikalle neljäksi ja muut avajaisiin osallistuvat puoli kuudeksi. Kutsuvierastilaisuus tuntui kuitenkin olevan vielä pahasti kesken meidän saapuessamme eivätkä nämä kaksi tilaisuutta sitten lopulta edes eronneetkaan toisistaan. Valitettavasti vaan kutsuvieraat olivat varanneet kaikki ison salin pöydät eikä avajaisiin saapuvia oikein osattu sijoittaa mihinkään. Maksoimme kuitenkin tilaisuudesta, vaikkakin ihan kohtuullisen summan.

 

Tarjolla oli Pieni Makumatka eli seivova pöytä kylmiä alkuruokia tai -paloja ja jälkiruoka. Ruoan kanssa oli viiniä, alkujuomaksi olisi ollut kuohuviiniä, mutta hässäkässä saimme sen sijaan siideriä ja olutta. Tapahtumaa ei mitenkään alustettu tai emme ainakaan sitä kuulleet ollessamme toisessa huoneessa kuin itse tapahtuma. Tarjoilija kehoitti jossain vaiheessa hakemaan ruokaa, mutta kysellessämme paikkojamme isossa salissa, hän sanoi että sinne voi mennä jos mahtuu. Ei mahtunut. Tästä syystä myös menetimme kuudelta alkaneen puheen alun, mutta onneksi kesken sen ymmärsimme kohteliaasti ujuttautua yhteen ison salin pöydistä. Puheessa kruunattiin viralliset Makujen Virittäjät ja kerrottiin nykyisen Harmoonin eli entisen Harmoonitehtaan historiasta. Enemmän olisimme halunneet kuitenkin kuulla nimenomaan Ravintola Harmoonin toimintaperiaatteista ja tavoitteista.

 

Seisovassa pöydässä oli tarjolla mm. graavilohta, pikkelöityjä kasviksia, sienisalaattia, tomaatti-mozzarella-salaattia, palvipossua ja kalakukkoa. Parasta oli ehdottomasti menussa mainittu 'Mozzarellaa ja vuohenjuustoa', joka oli käsittääksemme rapeaksi paistettua mozzarellaa ja vuohenjuustotahnaa. Muut ruoat olivat joko liian yksinkertaisia (tomaattia, mozzarellaa, basilikaa) tai jossain muualla valmistettuja (palvipossu, vaikka tästähän en tietenkään voi olla satavarma vaikka olisivatkin itse palvanneet), jotta niistä olisi voinut päätellä mitään ravintolan ruokien mauista. Harmi sinänsä. Leivät olivat hyviä, Tonin mielestä myös kalakukko. Itse en ole sen suurin ystävä eikä se sytyttänyt tälläkään kertaa.

Jälkiruoka kyllä oli onnistunutta, maistuvaa pannacottaa raparperiliemen kanssa. Matalalle lautaselle lientä ei paljoa mahtunut, mutta voin kuvitella että syvällä lautasella se pääsee oikeuksiinsa. Olisiko ollut siinä vaiheessa jo astiapulaa, nimittäin veitsetkin olivat loppu pääruokaa hakiessamme.

 





Nyt loppui narina. Oikeasti haluan tykätä Harmoonista ja aion todellakin antaa heidän näyttää taitonsa minulle. Jyväskylä tarvitsee mielestäni uusia ja innovatiivisia ravintoloita. Joten unohtakaa kaikki mitä sanoin, laitetaan se kokemattomuuden ja avajaisstressin piikkin ja mennään kaikki sankoin joukoin tutustumaan ravintolarintamamme uusimpaan tulokkaaseen.



Pakollinen "Rentun Ruusu"-otsikko

Kertakaikkiaan vaikea keksiä horsman versoista tehdylle ruoalle otsikkoa, jossa ei puhuttaisi Rentun Ruususta. Kaiken muun lisäksi se soi nyt päässä.

Toukokuussa olimme mökillä talkoissa ja en voinut olla keräämättä söpöjä hentoisia horsman versoja senkin uhalla, että jouduin muotivillitykseen mukaan. Ennen en ole villivihanneksia kerännyt, mutta kun riittävästi oppii ja lukee, niin johan se oli aikakin. Ja mikä parasta, voissa paistetut horsman versot olivat tosi hyviä. Ja ilmaisia. Pikkuveljeni oli sitä mieltä, että eihän niistä voi tykätä kun niitä saa vaan niin vähän aikaa. Toisin sanoen siis tykkäsi kovasti.

 

Horsmien lisäksi lautaselle katettiin mökin katiskaan uinut lahna, joka savustettiin ennen lähtöä (sähkötön mökki ei ollut paras paikka seurata jääkiekon MM-kisojen semifinaalia). Se olisi tosin unohtunut, jolleivat mökillä kyläilleet koirat olisi sitä niin anovasti tuijottaneet. Olisi varmaan maistunut niillekin. Maistelimme myös S-kaupan tiskistä löytynyttä haukipullaa, joka oli Tonin mielestä kaikista parasta. Minä kyllä liputin horsmille. Mutta haukipulleroita olisi kiva tehdä joskus itsekin. Ja tietenkin vielä parempia.

 

 

Horsman versojen aika alkaa tältä kesältä olla jo ohi, tosin niiden nuoria lehtiä kannattaa kuulemma käyttää salaattiin. Mutta ensi kesänä minä ainakin kerään niitä ämpärillisen, nyt tuli napattua mukaan surullisen pieni määrä, koska olin kuitenkin hieman epäileväinen maun suhteen, aivan turhaan. Horsmaahan verrataan parsaan sen olomuodon takia ja vaikka ihan parsan makua ei tavoitettu, niin kovasti samanoloisia olivat. Ja ne pienet hieman voissa friteeraantuneet lehdet versojen päässä, ne viimeistään vakuuttivat että nyt ollaan kultakaivoksen äärellä.

 

Voissa paistetut horsman versot

 

horsman versoja, enemmän kuin luulet tarvitsevasi

voita, paljon

pari valkosipulin kynttä

suolaa, pippuria

 

Pese versot hyvin. Poista ylimpiä lehtiä, jos haluat. Minä poistin, mutta en poista ensi kerralla, niin rouskuvia niistä tuli paistettaessa. Kuivaa, suolaa ja pippuroi versot. Sulata voi pannulla  keskilämmöllä ja odota niin kauan että  tirinä lakkaa kuulumasta, silloin voi on riittävän kuumaa. Lisää valkosipulin kynnet pannulle antamaan makua.  Paista versoja voissa pari minuuttia ja tarjoile heti.

 

Villiasioiden keräämisestä saa näköjään palkinnoksi mainioita makuja ja hyvän mielen sekä vähemmän tyhjän lompakon. Seuraavalla viikolla asiasta innostuneena keräsimme kuusenkerkkiä. Mitä niistä tehtiin, se selvinnee blogia seuraamalla.

Kreikkalaista (ja kanarialaista) ruokaa

Meidän piti osallistua Toukokuun ruokahaasteeseen, kun sopivasti oli mahdollisuus tehdä kreikkalaista ruokaa. Ruoka tehtiin jo ajoissa tässä kuussa, mutta en ollut huomannut katsoa, että kilpailu loppuu ennen kuin toukokuu loppuu. Onnea voittajalle, joka yksin kilpaili voitosta. Meistä olisi saanut kisakumppanin, jos osaisin lukea päivämääriä. 

 

Täytyy kyllä myöntää, että ruokamme ei ihan kaikin tavoin ollut autenttisen kreikkalainen, sillä teimme kreikkalaisen kanipadan - stifadon - lisäksi kanarialaisia ryppyperunoita, joiden muistin olevan kreetalaisia. Mutta nythän sillä ei ole väliä, koska kisaan osallistuminen ei onnistunut. Jamie Oliverin mukaan stifado tarjotaan yleisemmin pastan tai orzotton kanssa.

 

Tässä kuitenkin resepti stifadoon ja sen lisukkeena tarjottuun tsatsikiin. Ryppyperunoista ei sen enempää, ne eivät rapeutuneet ja niissä oli liikaa suolaa, joten niitä pitää vielä testailla uudestaan.

 

Stifado eli kreikkalainen kanipata

 

1 pienehkö jänis paloina

oliiviöljyä

n. 20 pikkusipulia

4 tomaattia

1 rkl tomaattipyrettä

vettä

 

Marinadi

3 valkosipulin kynttä

2-3 laakerinlehteä

muutama maustepippuri

n. 6 neilikkaa

1 kanelitanko

1 rkl kuivattua oreganoa

n. 1 dl punaviiniä (meillä kreikkalaista)

4 rkl punaviinietikkaa

 

Sekoita marinadin ainekset ja jänis toisiinsa. Me marinoimme jäniksen pussissa ja käänsimme pussia pari kertaa. Anna marinoitua yön yli tai vähintään muutaman tunnin.

 

Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi. Kuumenna oliiviöljy ja paista jäniksiin pinnat kuumalla pannulla. Suolaa ja pippuroi jänikset. Kuori pikkusipulit ja leikkaa tomaatit isohkoiksi paloiksi. Laita tomaatit, tomaattipyre, sipulit ja jänikset uunivuokaan ja lisää halutessasi siivilöity marinadi mukaan. Peitä vedellä niin että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää sekaan myös suolaa ja pippuria maun mukaan.

 

Pata saa olla uunissa ainakin 1½-2 tuntia, maista lientä kypsennyksen loppuvaiheilla ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoa haluamasi lisukkeen ja tsatsikin kanssa.

 

 

Tsatsiki

 

500 g paksua kreikkalaista jogurttia

pieni kurkku tai puolikas isosta

1-2 valkosipulin kynttä

(pieni sipuli)

juoksevaa hunajaa

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

 

Raasta kurkku ja purista raasteesta ylimääräiset nesteet pois käsin tai siivilän avulla. Raasta myös valkosipulin kynnet ja mahdollinen sipuli. Lisää kasvikset jogurtin joukkoon. Mausta suolalla, mustapippurilla, hunajalla ja oliiviöljyllä. Lisää oliiviöljyä myös hieman annoksen päälle koristeeksi.

 

 

Eräässä blogissa reseptien esikuvat ja inspiraatiot oli aina mainittu jokaisen blogikirjoituksen lopussa ja toivottavasti en liikaa kopioi, kun päätin itsekin tehdä niin. Silloin on helppo tarkistaa, mistä resepti on kotoisin, mutta sen alkuperää ei tarvitse välttämättä ympätä itse tekstiin.

• Tämän kirjoituksen resepti löytyi taas ei-niin-yllättäen Jamie Oliverilta ja tokihan siihen tehtiin muutamia omia muokkauksia ja lisäyksiä. Tsatsikin resepti on sovellettu monesta eri reseptistä ja se muuttuu aina hieman riippuen tekijästä ja syömistarkoituksesta.

Suklaataivas

Pakko postata lyhyesti myös tamperelaisesta Tallipihan Suklaapuodista, jossa vierailimme viime viikonloppuna. Nyt kun äitienpäivä lähestyy, kannustan kaikkia tamperelaisia tai lähialuelaisia hakemaan äidille kauniin suklaarasian. Suklaat saa itse valita rasiaan ja äiti ihastuu varmasti.

 

Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa. Alkaakohan kenelläkään tekemään mieli suklaata?

 

Östermalms Saluhall

 

Tehdään tässä välissä pieni katsaus Östermalmin kauppahalliin, jossa kävimme Tukholman reissulla. Täällä Jyväskylässähän ei ole ollut kauppahallia vuosiin (harmi!), joten kauppahallissa käyminen muilla mailla on aina mukavaa. Helsingissä olen aina kävellyt onneni ohi, jostain syystä en ole koskaan tajunnut, että kauppahalli on ihan siinä torin kulmilla. Viime viikonloppuna vierailimme Tampereen kauppahallissa ja tiistaina Tukholman. Helsingin kauppahallikin olisi mahtunut mukaan, mutta se pirulainen oli suljettu. Juuri kun olin antanut itseni ymmärtää missä se on. Sitä toista, auki olevaa kauppahallia ei ollut aikaa etsiä, torin kauppahalli kun oli ihan Olympiasataman vieressä. Joku varmaan tietää näiden kauppahallien nimetkin.

 

 

Vaikka Tampereen kauppahalli onkin aivan mahtava, niin ihan noin eksoottisia kaloja siellä ei ollut kuin Östermalmilla (kuvassa). Kala on se kuuluisa merikrotti, jota näkee käytettävän ulkomaalaisissa ruokaohjelmissa. Wikipedian mukaan se kuitenkin kuuluu WWF:n punaisten kalojen listalle, joten sen kalastamista ei suositella. Itse luulin kalan olevan kissakala, mutta hyvä ystävämme Google kertoi sen olevan erilainen. Aika ruma se on sekin.

 

 

Yllä lisää tunnelmakuvia kalaosastolta, hummerit ja osterit jäivät kuvaamatta, koska näissäkin kaloissa oli jo niin paljon ihmeteltävää. Ihastuimme myös lihoihin, jotka olivat varmasti kunnolla riiputettuja. Ja varmasti kalliita. Oikeastaan missään ei lukenut hintoja, joka on suppisuiselle suomalaiselle hieman vaikeaa. Ai että pitäisi oikein kysyä, että mitä mikäkin maksaa, tai sitten maksaa itsensä kipeäksi jos ei kysy.

 

 

Östermalmilta (kuten myös Tampereelta) olisi saanut kaiken mitä olisi tarvinnut hienon illallisen valmistamiseen ja enemmänkin. Lounasvaihtoehtoja oli myös sadoittain, kadehdin ihmisiä, jotka työskentelevät kyseisen kauppahallin lähellä. Me ostimme muutamaa herkkukinkkua ja -salamia, juustoja, lihapasteijoita ja patongin. Niitä oli mukava nautiskella illalla laivalla. Patonki oli aivan älyttömän hyvää, harmi että sitä oli vain puolikas jäljellä sen myyntipisteessä. Olisimme muuten halunneet ostaa aamuksi croisantteja, mutta niitä ei näkynyt koko kauppahallissa. Ihme.

 

Menomatkalla skoolattiin

Herkutteluähky

Nyt on tullut herkuteltua niin paljon, että ei tiedä mistä aloittaa. On ollut juhlia juhlien perään, ravintolaruokailuja, ruokaa, syömistä, herkkuja, kaikkea. Niin kuin laulussa sanotaan: "On tanssittu, juhlittu, juotu/ pitemmän kaavan mukaan/ kaikki mikä on pöytään tuotu, nautittiin eikä sammunut kukaan...". Nyt ei tee mieli juuri mitään herkkuja (paitsi laivalta ostettua Tobleronea ja muutamaa muuta) vaan ihan kunnon kotiruokaa ja varsinkin salaatteja.

 

Niin kiirekin on ollut herkutellessa, ettei ole ehtinyt blogia päivittää, vaikka asiaa nimenomaan juuri nyt olisikin. Tehdään ensin katsaus viimeisen relun viikon aikana käytyihin ravintoloihin ja seuraavissa postauksissa päästäänkin sitten muun muassa pääsiäisherkkuihin sekä syntymäpäiväjuhlaherkkuihin.

 

 

Tampereella tuli pyörähdettyä Classic Pizzassa, jonka slogan on "Sorry, no kebab". Hyvä niin, koska pizzallehan me sinne mentiin. Itse valitsin Tomi Björkin suunnitteleman Phanang Loverin, johon tuli mm. jokiravun pyrstöä, jalapenoa ja chilimajoneesia. Tonin pizza oli Rucola Crudo vuohenjuustolla, prosciutolla ja rukolalla. Molemmat maistuivat, mutta tuore tomaatti oli hyvin mauton täyte ja olisi saanut mielestämme loistaa poissaolollaan.

 

 

Pizzat syötiin Tampereen reissulla perjantaina. Lauantain lounas taas löytyi Tampereen Teerenpelistä. Sieltä ei tullut kuvaa, mutta söimme Sulamit. Siis täytetyt leivät. Tamperelainen baarimikko ei tiennyt leipien nimen alkuperää, eikä googlekaan nopealla katsauksella. Hyviä olivat ja isoja, söimme leivän puoliksi. Lauantai jatkui sitten viiden ruokalajin illallisella, mutta siitä lisää tuonnempana. Sunnuntaina maistui Sticky Wingersin siivet, 80 kpl riitti juuri mainiosti 5:lle syöjälle. Ja hmph, ei kuvia niistäkään.

 

Ja Tampereeltahan matka jatkui maanantaina kohti Silja Serenadea ja sen notkuvia buffet-pöytiä. Ihan kuin olisi ollut vielä nälkä. No, nälkä se on siitä jännä juttu että se tulee aina takaisin. Joten kyllähän buffetin antimet taas maistuivat. Aloitimme hieman väärästä päästä ja maistelimme ensiksi tapaksia. Niissä oli lihaa ja kylmistä alkuruoista kalat kuulunee syödä ensin. Mutta tuskinpa buffassa muutenkaan noudatetaan etikettiä kovin tarkasti.

 

 

Tapaksien parhaimmistoa edustivat salamit ja varsinkin metvursti, jota Toni otti ja minä en ja jota ei sitten myöhemmin enää löytynyt. Hyviä olivat myös oliivit, leipä, parsasalaatti ja caesar-salaatti.

 

Sitten vuorossa olivat kalat, joita olikin jo odotettu. Valikoima oli kyllä mielestäni suppeampi kuin joskus aikaisempina vuosina, mutta pääasia, että tarjolla oli kokonaisia katkarapuja, erittäin hyvää graavilohta ja leikkimätiä (eli caviartia, oikea olisi ollut parempaa) sipulin ja smetanan kera. Ja keitettyjä perunoita. Toast skageneita oli kahdenlaisia, mutta valitettavasti ne olivat hyvin mauttomia. Marinoidut vihersimpukat omassa kuoressaan taas olivat mainioita. Graavilohesta sen verran, että ihmeellisen paksuina siivuina se tarjottiin, mutta eihän se tietenkään makuun vaikuttanut. Sushin olisi voinut jättää väliin, se oli pettymys sekä ulkonäöllisesti että maullisesti.

 

 

Pääruokaan suhtauduimme jo etukäteen nihkeydellä, koska laivalla alkuruoat vaan ovat niin paljon parempia ja lisäksi tilaa piti säästää tosi hyvän näköisille jälkiruoille.

Siirrytäänkin niihin seuraavaksi, vaikka valitettavasti niissä ulkonäkö petti pahasti. Parasta oli ehdottomasti pehmis, jota sai itse ottaa hanasta. Ja sen päälle kinuskikastiketta. Lasista tarjoiltu mangomousse oli myös hyvää, mutta muut jälkkärit vain näyttivät hyviltä, maun loistaessa poissaolollaan. Kuvassa kaikki näyttävät suurilta, mutta lasi on snapsilasi ja marmeladikarkit ihan normaalin kokoisia karkkeja. Ne muuten olivat hyviä. Ihan hyvä mieli jäi buffetista ja mahat tulivat täyteen, eikä maanantaista johtuen ollut edes ruuhkaa.

Tukholmassa oli ajatuksena mennä jonnekin vähän hienompaan ravintolaan, mutta tiistai oli sellaiselle vähän huono päivä, joten päätimme mennä lounaalle ihan vain T.G.I Fridaysiin, jossa oli muutama muukin paikalla, pahimpaan lounasaikaan.
 

Jaoimme Fridaysissa kahdet erilaiset ribsit, toiset olivat Jack Danielsilla maustettuja ja toiset BBQ-maustettuja. Hyviä molemmat, ensimmäiset ehkä parempia. Ja coleslaw oli tosi hyvää. Lounaan jälkeen jaksoikin kävellä kauppahalliin hankkimaan eväät illaksi laivalle, mutta siitä lisää myöhemmin.

 

Kaikki isoäidin lihapullat

Olen seurannut Kaikki äitini reseptit-blogia jo vuosia ja aina sinne putkahtelee mielenkiintoisia reseptejä, joita vaan pitää kokeilla. Ensimmäiset macaronssinikin tein Nannan reseptillä ja koska ne onnistuivat, olen sitä noudattanut sen jälkeenkin macaronseihin. Ei puhettakaan että niitä voisi tehdä millään muulla reseptillä.

 

Tällä kertaa kokeiluun pääsi Albondigas en Chipotle de Doña Blanca eli isoäidin lihapullat. Huomasithan otsikon nokkelan sanaleikittelyn! Resepti valikoitui varsinkin chipotle-chilin takia, koska meillä on sellaisia kuivattuna ja niiden käyttökohteet ovat olleet hieman vähäiset. Kastikkeesta tuli tosi hyvää, mutta meinaan ainakin itse ensi kerralla hankkia chipotle-chilejä adobe-kastikkeessa. Veikkaan nimittäin, että kuivatut chipotlet ovat hyvin miedon makuisia, savun makua ei ainakaan meinaa millään löytää.

 

Tässäpä resepti siitä kuinka lihapullat meillä tehtiin. Resepti on pienempi kuin Nannan resepti:

 

Isoäidin meksikolaiset lihapullat

4:lle

 

Lihapullat

2-3 viipaletta kuivahtanutta vaaleaa leipää

maitoa niin paljon että leivänmurut peittyvät

400 g jauhelihaa (nauta/sika 50-50)

1 sipuli hienonnettuna

3 valkosipulin kynttä hienonnettuna

1 muna

3 rkl soijaa

mustapippuria

 

Murustele leivänviipaleet kulhoon ja peitä ne maidolla, anna murujen turvota ja vetäytyä 10 min. Lisää sekaan jauheliha ja kaikki muut ainekset, sekoita hyvin ja anna taikinan levätä toiset 10 minuuttia.

 

Alkuperäisessä ohjeessa lihapullien sisään laitettiin keitettyä kananmunaa, mutta minulla kananmunaa sisältävät lihapullat menivät paistettaessa rikki, joten tein lopuista ihan tavallisia. Pyörittele siis lihapullat kostutetuin käsin ja paista niihin kaunis väri muutamassa erässä pannulla. Lihapullien ei tarvitse välttämättä olla kypsiä sisältä, koska ne hautuvat vielä kastikkeessa.

 

Chipotle-kastike lihapullille

500 g tuoreita tomaatteja

3 valkosipulin kynttä

2 kanalliemikuutiota

1 iso kuivattu chipotle-chili liotettuna ja liotusvesi (kannattanee käyttää tölkkitavaraa niin saa paremmin chipotlen maun ruokaan)

(3 kuivattua peperoncini-chiliä

1 linnunsilmächili, oman maun mukaan, riippuu myös chipotlen tulisuudesta)

5 dl paseerattua tomaattia

suolaa, pippuria

vettä

 

Laita tehosekoittimeen lohkotut tomaatit, kuoritut valkosipulinkynnet, kanaliemikuutiot, chipotlet ja suolaa ja pippuria (suolan kanssa varovasti, huom, kanafondi) sekä 2-3 dl vettä sisältäen kuivan chipotlen liotusveden). Aja sileäksi nesteeksi. Kaada kastike pataan ja laita hellalle 10-15 minuutiksi, lisää sitten paseerattu tomaatti ja sekoita. Lisää sen jälkeen kastikkeeseen lihapullat ja anna kypsyä n. 15 min.

 

Meillä lihapullakastike syötiin erikseen ja salaatti toiselta lautaselta erikseen. Mutta riisi olisi varmasti se oikeutettu kumppani tälle kastikkeelle. Suosittelen ehdottomasti, meillä tykättiin tosi paljon.



Masterchef-kilpailu vol. 2

Päivänä eräänä juhlistimme pikkuveljen synttäreitä ja sen kunniaksi järjestimme taas keskenämme masterchef-kilpailun. Synttärisankari sai valita puolet aineksista ja molempien tehtävä oli valmistaa synttärisankaria miellyttävät alku- ja pääruoka.

 

Molemmat saivat siis 10 ainesta, joista synttärisankari oli valinnut 5 ja me olimme valinneet toisillemme toiset 5 ainesta, jotka meidän mielestämme sopivat niihin alkuperäisiin aineksiin. Kaikkia aineksia piti käyttää. Myös jääkaapin ja kuivakaapin sisällöt olivat käytössä. Omat ainekseni tuli kuvattua ja ne olivat lohifile, ilmakuivattu kinkku, Aura, pinjansiemenet, parsa, appelsiini, kirsikkatomaatti, inkivääri, nuudelit ja soija. Tonin ainekset olivat porsaan sisäfile, Ilmo, Aura, parsa, kurkku, sareptansinappi (muistaakseni, se oli siis sellainen hieman rucolan oloinen yrtti/salaattityyppinen ratkaisu), latva-artisokka (josta ei löytynyt mitään syötäväksi kelpaavaa, joten se vaihdettiin aurinkokuivattuihin tomaatteihin), risottoriisi, vuohenjuusto ja patonki.

 

Omista aineksistani selkeästi vaikeimmaksi nousi nuudelin yhdistäminen mihinkään. Tai lähinnä kalaan, kanan kanssa olisikin ollut jo paljon helpompaa. Nettiä tai keittokirjoja ei saanut käyttää apuna. Aikaa ruokien valmistamiseen oli puolitoista tuntia per henkilö ja valmistimme ne eri aikaan, niin että joku piti aina synttärisankarillekin seuraa. Seurana oli myös kisu.

 

Itse valmistin alkuruoaksi parsaa käärittynä ilmakuivattuun kinkkuun ja sen seurana oli aurajuustokastiketta. Se olikin helppo osuus. Mietin pitkään miten yhdistäisin pääruokaan nuudelit ja keksin vihdoinkin ratkaisun. Päätin tehdä lohesta lohipihvejä ja tarjota ne ramenburgerina. Olin joskus nähnyt asiasta puhuttavan mm. linkistä löytyvässä Kulinaarimurulassa. Lohipihvi ei onnistunut, sekoitin massan tehosekoittimella ja siitä tuli aivan liian tiivistä. Olisi pitänyt sekoittaa vain mausteet; inkivääri, chili, valkosipuli, appelsiinimehu ja soija ja sitten käsin sekoittaa ne, paistettu lohi ja kananmuna keskenään. Ramenburger taas ei onnistunut, koska yritin paistaa keitettyjä nuudeleita pannulla muotissa, mutta ne eivät meinanneet paistua millään eivätkä pitää muotoaan. Ilmeisesti sekaan olisi kannattanut sekoittaa mm. kananmunaa ja valmistaa burgerit uunissa. Jätin sitten kannet tekemättä burgereihin.

 

Burgereihin tuli lisäksi tomaattipestoa, uunikuivattuja tomaatteja ja aurajuustokastiketta. Joku varmaan jo arvaa, mikä on pikkuveljen lempiaines. Parsojakin jäi alkuruoasta yli, joten sellainen vielä koko annosta kaunistamaan (!).

 

Kastike unohtui kuvausvaiheessa

Ruma, mutta kokonaisuudessa yllättävän hyvän makuinen

Toni valmisti alkuruoaksi paahdettuja patonkeja vuohenjuustolla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja sareptankaalilla. Lisäksi oli parmesankeksejä, jotka olivat todella hyviä. Tämä oli mielestäni ehkä koko kokonaisuuden paras ruoka. Vaikkakin siitä puuttui aurajuusto, iso miinus, jos olisimme muistaneet illan päätteeksi pisteyttää ruoat.

 

 

Pääruoaksi Toni teki juustoilla täytettyä possun sisäfilettä ja parsarisottoa. Annoksen raikas elementti oli kurkku, joka oli maustettu ainakin etikalla. Todella hyvä ja helppo lisuke ja maustaminen tehtiin kun kurkku oli jo lautasella. Taisin kehua kurkkua enemmän kuin mitään muuta ruokaa sinä iltana. Ilmakuivattu kinkku Ilmo unohtui alkuruoasta, mutta maistelimme sitä sitten pääruoan lisukkeena. Voin muuten suositella kaikille.

 

 

Voittajaa ei siis muistettu äänestää tällä kertaa, mikä on ehkä ihan hyvä, koska oma pääruokani oli aika katastrofaalinen, vaikkakin hyvän makuinen. Hauskinta näissä masterchef-kilpailussa onkin se, että kuinka paljon oppii siitä että tekee jotain väärin. Vielä emme ole näihin kyllästyneet ja lisätwistiä voi aina keksiä esim. sillä että joku muu ostaa meille aineksia. Lukijatkin voisivat heittää meille ainesehdotuksia seuraavia kilpailuja silmällä pitäen. Sanokaa vaikka 10 ainesta, joista tekisimme joku kerta ruokaa. Saattaa olla että juuri sinun ehdottamasi aineet ovat ensi kilpailuun lähdettäessä pöydällä edessämme!

Limejuustokakku

 

Piti elää aikuiseksi asti ennen kuin selvisi, että juustokakku on hyvä jälkiruokakakku eikä mikään kakku, joka on tehty JUUSTOsta. Jotenkin mielessä oli aina kakku, joka on makea, mutta sen tekemiseen on käytetty kilo Edamia. Hmm.

 

Kun sitten ensimmäisen kerran olin juustokakkua maistanut ja hyväksi havainnut, tein sitä myös itse kotona. Syntisen suklaista sellaista. Sen voittanutta ei ollut, ei ennen kuin löysin Puolialastoman kokin limejuustokakun ohjeen ja kauniin kuvan ja kokeilin sitä. Alunperin resepti on lähtöisin Kinuskikissalta.

 

Ensimmäisen kakun kanssa oli ongelmia kiilteen hyytimisen kanssa, mutta sitten kun ymmärsin etteivät happamat hedelmät ja liivate oikein kulje käsi kädessä ja ymmärsin olla lisäämättä yhtään liikaa limemehua, kiillekin on kovettunut helpommin.

 

Alkuperäiseen ohjeeseen tein ainakin sellaisen muutoksen jo heti ensimmäisellä kerralla että raastoin kakun täytteeseen limen kuorta ja niin on tehty sitten aina sen jälkeenkin. Kinuskikissan sivuilla on ohjeet eri kokoisille vuoille, meillä on käytetty niitä mitä kaapista löytyy, mutta tämän kokoinen ohje soveltuu parhaiten hieman pienempään vuokaan, jotta kerroksista ei tule ihan niin matalat kuin meillä yleensä.

 

Limejuustokakku

24-senttiseen vuokaan

 

Pohja:
n. 100 g Digestive -keksejä
n. 60g voita

Täyte:
3 liivatelehteä
2 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl limemehua
1,25 dl sokeria
0,25 dl tomusokeria
1/2 vaniljatangon siemenet
1 limen kuori raastettuna
2 rkl vettä

Kiille:
4 liivatelehteä
0,25 dl limemehua
0,5 dl sokeria
2 dl vettä
vihreää (tai keltaista + sinistä) elintarvikeväriä

Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita hyvin keskenään. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Kaada keksimuruseos vuokaan ja painele tasaisesti vuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin jähmettymään.

Puserra limeteistä 0,5 dl (voit samalla pusertaa myös kiilteessä tarvittavat 0,25 dl) mehua ja raasta kuorta n. yhden limen verran. Laita liivatelehdet kylmään veteen. Vaahdota kerma. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto, sokeri, vaniljatangon siemenet, tomusokeri, kuoriraaste ja limemehu keskenään. Kuumenna 2 tl vettä. Purista liivatteista vesi pois ja liuota ne kuumaan veteen.

Sekoita liivateneste tuorejuustoseokseen. Lisää kermavaahto ja sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja tasoita pinta. Laita kakku jääkaappiin hyytymään vähintään 3 tunniksi.

Kun kakku on hyytynyt, valmista kiille. Laita liivatteet kylmään veteen ja puserra tarvittava määrä limemehua (jos et jo aikaisemmin tehnyt niin). Sekoita limemehu, vesi ja sokeri keskenään sopivan makeaksi mehuksi. Värjää mehu vihreällä elintarvikevärillä. Voit tarkistaa kiilteen värin valkoista astiaa vasten.

Kiehauta mehusta noin 0,5 desiä ja liuota liivatteet siihen. Yhdistä liivateneste lopun mehun kanssa. Jäähdytä kiillemehu ja kaada jäähtynyt neste juustotäytteen päälle. Nosta vielä jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi.

 

 

Voit kokeilla tehdä kiilteen myös 3:lla liivatteella, ainakin alkuperäisten ohjeiden mukaan se onnistuu. Itse olen ottanut varman päälle kun se ensimmäisen kakun kiille ei millään meinannut hyytyä.

 

Nyt vaan kaikki leipomishommiin, takaan että tähän jää koukkuun! Meillä tätä tehdään seuraavan kerran pääsiäisenä, mielessä tosin kävi että mitähän kävisi jos korvaisi limen sitruunalla ja värjäisi kiilteen tipunkeltaiseksi!

 

Suklaakakku juoksettui jostain syystä, oli se hyvää silti



Suklaamarengit sitruunatuorejuustotäytteellä

Olemme tehneet macaronseja joitakin kertoja ja niitä olisi ollut kiva tarjota juhlissammekin. Se olikin tarkoitus, kunnes Maku-lehdessä osui silmiin Valion mainos, jossa oli macaronsien näköisiä marenkeja. Siitä se ajatus sitten lähti, onhan marenkien tekeminen isoina määrinä kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin macaronsien. Lupaan kyllä tehdä vielä joskus niitä macaronsejakin juhliin.

 

 

Näiden alkuperäinen ohje löytyy Valion sivuilta ja lähiaikoina niitä on vilahdellut useissakin lehdissä. Tässäpä ohje meidän tapaamme, vaihdoimme mm. tuorejuuston sitruunaiseksi, koska harjoituskappaleita tehdessämme vaniljatuorejuusto oli kaupasta loppu ja havaitsimme sitruunatuorejuuston ajavan asian vähintäänkin yhtä hyvin. Sitruunatuorejuusto on myös laktoositonta, joten siksikin valinta kallistui siihen.

 

Meillä tehtiin iso satsi 6:lla valkuaisella, mutta laitoin ohjeeksi kuitenkin pienemmän määrän. Valion sivuilla voi muuttaa leivosten määrää ja saa siten tietää ainesten määrät. Luulen, että tein itse pienempiä marenkeja kuin ohjeessa, koska niitä tuli loppujen lopuksi todella paljon niistä kuudestä valkuaisesta ja massaa jäi vielä muutaman tavallisenkin marengin valmistamiseen. Alkuperäisessä ohjeessa tehtiin italialainen marenki, mutta me pitäydyimme tavallisessa.

 

Suklaamarengit sitruunatäytteellä

16 leivosta

 

3 valkuaista

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

20-30 g tummaa suklaata 

Valio Viola-tuorejuustoa

Erottele munat huolellisesti ja pidä huoli ettei valkuaisten joukkoon pääse yhtään keltuaista. Vatkaa valkuaisia puhtaassa ja kuivassa kulhossa ja kun ne alkavat paksuuntua lisää sokerit sekaan vähitellen. Vatkaa kunnes taikina on kuvaa ja pysyy kulhossa vaikka kääntäisit sen ylösalaisin. Kaiken sokerin pitäisi olla sulanutta eikä tuntua sormien välissä, jos taikinaa kokeilee.

Sulata suklaa esim. mikrossa. Sitä ei todellakaan tarvita paljoa. Valion ohjeessa kerrotaan myös toinen toimintamalli, mutta me teimme näin: pursota pienet macaronsien kokoiset marengit pellille ja kasta esim. hammastikku suklaaseen ja piirrää marenkeihin ympyröitä hammastikulla. Helppoa ja kuvioista tulee hienoja.

 

Paista marenkeja uunissa 150 asteessa n. 20 minuuttia. Tarkkaile etteivät ne tummu liikaa. Jos marengit syödään heti, täytä puolet puoliskoista hieman pehmentyneellä sitruunatuorejuustolla ja paina toinen puolisko varovasti siihen kiinni. Hennot otteet ovat valttia. Jos marengit syödään myöhemmin, säilytä niitä ilmavasti ilman pussia ja täytä vasta juuri ennen syöntiä, koska tuorejuusto pehmentää niitä ajan kanssa.

Puoliskot valmiina uunin jälkeen