Nyt on tullut herkuteltua niin paljon, että ei tiedä mistä aloittaa. On ollut juhlia juhlien perään, ravintolaruokailuja, ruokaa, syömistä, herkkuja, kaikkea. Niin kuin laulussa sanotaan: "On tanssittu, juhlittu, juotu/ pitemmän kaavan mukaan/ kaikki mikä on pöytään tuotu, nautittiin eikä sammunut kukaan...". Nyt ei tee mieli juuri mitään herkkuja (paitsi laivalta ostettua Tobleronea ja muutamaa muuta) vaan ihan kunnon kotiruokaa ja varsinkin salaatteja.
Niin kiirekin on ollut herkutellessa, ettei ole ehtinyt blogia päivittää, vaikka asiaa nimenomaan juuri nyt olisikin. Tehdään ensin katsaus viimeisen relun viikon aikana käytyihin ravintoloihin ja seuraavissa postauksissa päästäänkin sitten muun muassa pääsiäisherkkuihin sekä syntymäpäiväjuhlaherkkuihin.
Tampereella tuli pyörähdettyä Classic Pizzassa, jonka slogan on "Sorry, no kebab". Hyvä niin, koska pizzallehan me sinne mentiin. Itse valitsin Tomi Björkin suunnitteleman Phanang Loverin, johon tuli mm. jokiravun pyrstöä, jalapenoa ja chilimajoneesia. Tonin pizza oli Rucola Crudo vuohenjuustolla, prosciutolla ja rukolalla. Molemmat maistuivat, mutta tuore tomaatti oli hyvin mauton täyte ja olisi saanut mielestämme loistaa poissaolollaan.
Pizzat syötiin Tampereen reissulla perjantaina. Lauantain lounas taas löytyi Tampereen Teerenpelistä. Sieltä ei tullut kuvaa, mutta söimme Sulamit. Siis täytetyt leivät. Tamperelainen baarimikko ei tiennyt leipien nimen alkuperää, eikä googlekaan nopealla katsauksella. Hyviä olivat ja isoja, söimme leivän puoliksi. Lauantai jatkui sitten viiden ruokalajin illallisella, mutta siitä lisää tuonnempana. Sunnuntaina maistui Sticky Wingersin siivet, 80 kpl riitti juuri mainiosti 5:lle syöjälle. Ja hmph, ei kuvia niistäkään.
Ja Tampereeltahan matka jatkui maanantaina kohti Silja Serenadea ja sen notkuvia buffet-pöytiä. Ihan kuin olisi ollut vielä nälkä. No, nälkä se on siitä jännä juttu että se tulee aina takaisin. Joten kyllähän buffetin antimet taas maistuivat. Aloitimme hieman väärästä päästä ja maistelimme ensiksi tapaksia. Niissä oli lihaa ja kylmistä alkuruoista kalat kuulunee syödä ensin. Mutta tuskinpa buffassa muutenkaan noudatetaan etikettiä kovin tarkasti.
Tapaksien parhaimmistoa edustivat salamit ja varsinkin metvursti, jota Toni otti ja minä en ja jota ei sitten myöhemmin enää löytynyt. Hyviä olivat myös oliivit, leipä, parsasalaatti ja caesar-salaatti.
Sitten vuorossa olivat kalat, joita olikin jo odotettu. Valikoima oli kyllä mielestäni suppeampi kuin joskus aikaisempina vuosina, mutta pääasia, että tarjolla oli kokonaisia katkarapuja, erittäin hyvää graavilohta ja leikkimätiä (eli caviartia, oikea olisi ollut parempaa) sipulin ja smetanan kera. Ja keitettyjä perunoita. Toast skageneita oli kahdenlaisia, mutta valitettavasti ne olivat hyvin mauttomia. Marinoidut vihersimpukat omassa kuoressaan taas olivat mainioita. Graavilohesta sen verran, että ihmeellisen paksuina siivuina se tarjottiin, mutta eihän se tietenkään makuun vaikuttanut. Sushin olisi voinut jättää väliin, se oli pettymys sekä ulkonäöllisesti että maullisesti.


Pääruokaan suhtauduimme jo etukäteen nihkeydellä, koska laivalla alkuruoat vaan ovat niin paljon parempia ja lisäksi tilaa piti säästää tosi hyvän näköisille jälkiruoille.
Siirrytäänkin niihin seuraavaksi, vaikka valitettavasti niissä ulkonäkö petti pahasti. Parasta oli ehdottomasti pehmis, jota sai itse ottaa hanasta. Ja sen päälle kinuskikastiketta. Lasista tarjoiltu mangomousse oli myös hyvää, mutta muut jälkkärit vain näyttivät hyviltä, maun loistaessa poissaolollaan. Kuvassa kaikki näyttävät suurilta, mutta lasi on snapsilasi ja marmeladikarkit ihan normaalin kokoisia karkkeja. Ne muuten olivat hyviä. Ihan hyvä mieli jäi buffetista ja mahat tulivat täyteen, eikä maanantaista johtuen ollut edes ruuhkaa.
Tukholmassa oli ajatuksena mennä jonnekin vähän hienompaan ravintolaan, mutta tiistai oli sellaiselle vähän huono päivä, joten päätimme mennä lounaalle ihan vain T.G.I Fridaysiin, jossa oli muutama muukin paikalla, pahimpaan lounasaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti