Pieni makumatka Harmoonissa





Kävimme eilen uuden Jyväskyläläisen ravintolan, Ravintola Harmoonin, avajaisissa. Harmooni ansaitsi kiinnostukseni jo rakenteilla ollessaan ja oli mielenkiintoista vihdoin päästä siellä käymään. Ravintolasta olin tosin jo kuullut ja oppinut paljon Tonin osallistuessa Harmoonin uniikkiin Makujen Virittäjät-kilpailuun. Makujen Virittäjät ovat lyhykäisyydessään neuvonantajia ja maistelijoita ravintolan uusille mauille. Virittäjät eivät ole aina samoja, vaan joitain kertoja vuodessa ne vaihtuvat. Makujen Virittäjiä etsittiin Facebook-kampanjan kautta ja 10 jatkoon valittua pääsi maistelemaan Harmoonin makuja jo ennen ravintolan aukeamista. Näistä 10:stä valittiin viisi virallista Makujen Virittäjää. Toni jäi tässä kisassa kuudenneksi eli ensimmäiseksi perintöprinssiksi eikä valitettavasti Tampere-Tukholma-Jyväskylä-matkamme takin päässyt osallistumaan edes tuohon maisteluiltaan. Se oli kyllä tosi harmi, varsinkin kun avajaisista ei saanut oikein minkäänlaista kuvaa ravintolan ruoka-ideologiasta.

 

Uskon ja toisaalta toivonkin, että Harmoonia vaivaa vielä hienoinen alkukankeus. Toivottavasti siis ensi kerralla pääsemme jo kunnolla maistelemaan ravintola Harmoonin omia makuja ja syömään herkullista ruokaa. Koska kyllä ensi kerta tulee, puitteet ovat mahtavat, on kellariravintolaa, juhlasalia ja terassia. Ja palveluhenkilökunta vaikutti oikein mukavalta ja ystävälliseltä.

 

Mutta ne avajaiset. Jotakin meni jotenkin pieleen, vaikka en kyllä yhtään haluaisi nyrpistää nenääni. Uskon, että Harmooni on mainio asia Jyväskylän (anteeksi nyt vain) S-ryhmäpainotteiselle ravintolakulttuurille.

 

Eilen kutsuvieraat oli kutsuttu paikalle neljäksi ja muut avajaisiin osallistuvat puoli kuudeksi. Kutsuvierastilaisuus tuntui kuitenkin olevan vielä pahasti kesken meidän saapuessamme eivätkä nämä kaksi tilaisuutta sitten lopulta edes eronneetkaan toisistaan. Valitettavasti vaan kutsuvieraat olivat varanneet kaikki ison salin pöydät eikä avajaisiin saapuvia oikein osattu sijoittaa mihinkään. Maksoimme kuitenkin tilaisuudesta, vaikkakin ihan kohtuullisen summan.

 

Tarjolla oli Pieni Makumatka eli seivova pöytä kylmiä alkuruokia tai -paloja ja jälkiruoka. Ruoan kanssa oli viiniä, alkujuomaksi olisi ollut kuohuviiniä, mutta hässäkässä saimme sen sijaan siideriä ja olutta. Tapahtumaa ei mitenkään alustettu tai emme ainakaan sitä kuulleet ollessamme toisessa huoneessa kuin itse tapahtuma. Tarjoilija kehoitti jossain vaiheessa hakemaan ruokaa, mutta kysellessämme paikkojamme isossa salissa, hän sanoi että sinne voi mennä jos mahtuu. Ei mahtunut. Tästä syystä myös menetimme kuudelta alkaneen puheen alun, mutta onneksi kesken sen ymmärsimme kohteliaasti ujuttautua yhteen ison salin pöydistä. Puheessa kruunattiin viralliset Makujen Virittäjät ja kerrottiin nykyisen Harmoonin eli entisen Harmoonitehtaan historiasta. Enemmän olisimme halunneet kuitenkin kuulla nimenomaan Ravintola Harmoonin toimintaperiaatteista ja tavoitteista.

 

Seisovassa pöydässä oli tarjolla mm. graavilohta, pikkelöityjä kasviksia, sienisalaattia, tomaatti-mozzarella-salaattia, palvipossua ja kalakukkoa. Parasta oli ehdottomasti menussa mainittu 'Mozzarellaa ja vuohenjuustoa', joka oli käsittääksemme rapeaksi paistettua mozzarellaa ja vuohenjuustotahnaa. Muut ruoat olivat joko liian yksinkertaisia (tomaattia, mozzarellaa, basilikaa) tai jossain muualla valmistettuja (palvipossu, vaikka tästähän en tietenkään voi olla satavarma vaikka olisivatkin itse palvanneet), jotta niistä olisi voinut päätellä mitään ravintolan ruokien mauista. Harmi sinänsä. Leivät olivat hyviä, Tonin mielestä myös kalakukko. Itse en ole sen suurin ystävä eikä se sytyttänyt tälläkään kertaa.

Jälkiruoka kyllä oli onnistunutta, maistuvaa pannacottaa raparperiliemen kanssa. Matalalle lautaselle lientä ei paljoa mahtunut, mutta voin kuvitella että syvällä lautasella se pääsee oikeuksiinsa. Olisiko ollut siinä vaiheessa jo astiapulaa, nimittäin veitsetkin olivat loppu pääruokaa hakiessamme.

 





Nyt loppui narina. Oikeasti haluan tykätä Harmoonista ja aion todellakin antaa heidän näyttää taitonsa minulle. Jyväskylä tarvitsee mielestäni uusia ja innovatiivisia ravintoloita. Joten unohtakaa kaikki mitä sanoin, laitetaan se kokemattomuuden ja avajaisstressin piikkin ja mennään kaikki sankoin joukoin tutustumaan ravintolarintamamme uusimpaan tulokkaaseen.



Pakollinen "Rentun Ruusu"-otsikko

Kertakaikkiaan vaikea keksiä horsman versoista tehdylle ruoalle otsikkoa, jossa ei puhuttaisi Rentun Ruususta. Kaiken muun lisäksi se soi nyt päässä.

Toukokuussa olimme mökillä talkoissa ja en voinut olla keräämättä söpöjä hentoisia horsman versoja senkin uhalla, että jouduin muotivillitykseen mukaan. Ennen en ole villivihanneksia kerännyt, mutta kun riittävästi oppii ja lukee, niin johan se oli aikakin. Ja mikä parasta, voissa paistetut horsman versot olivat tosi hyviä. Ja ilmaisia. Pikkuveljeni oli sitä mieltä, että eihän niistä voi tykätä kun niitä saa vaan niin vähän aikaa. Toisin sanoen siis tykkäsi kovasti.

 

Horsmien lisäksi lautaselle katettiin mökin katiskaan uinut lahna, joka savustettiin ennen lähtöä (sähkötön mökki ei ollut paras paikka seurata jääkiekon MM-kisojen semifinaalia). Se olisi tosin unohtunut, jolleivat mökillä kyläilleet koirat olisi sitä niin anovasti tuijottaneet. Olisi varmaan maistunut niillekin. Maistelimme myös S-kaupan tiskistä löytynyttä haukipullaa, joka oli Tonin mielestä kaikista parasta. Minä kyllä liputin horsmille. Mutta haukipulleroita olisi kiva tehdä joskus itsekin. Ja tietenkin vielä parempia.

 

 

Horsman versojen aika alkaa tältä kesältä olla jo ohi, tosin niiden nuoria lehtiä kannattaa kuulemma käyttää salaattiin. Mutta ensi kesänä minä ainakin kerään niitä ämpärillisen, nyt tuli napattua mukaan surullisen pieni määrä, koska olin kuitenkin hieman epäileväinen maun suhteen, aivan turhaan. Horsmaahan verrataan parsaan sen olomuodon takia ja vaikka ihan parsan makua ei tavoitettu, niin kovasti samanoloisia olivat. Ja ne pienet hieman voissa friteeraantuneet lehdet versojen päässä, ne viimeistään vakuuttivat että nyt ollaan kultakaivoksen äärellä.

 

Voissa paistetut horsman versot

 

horsman versoja, enemmän kuin luulet tarvitsevasi

voita, paljon

pari valkosipulin kynttä

suolaa, pippuria

 

Pese versot hyvin. Poista ylimpiä lehtiä, jos haluat. Minä poistin, mutta en poista ensi kerralla, niin rouskuvia niistä tuli paistettaessa. Kuivaa, suolaa ja pippuroi versot. Sulata voi pannulla  keskilämmöllä ja odota niin kauan että  tirinä lakkaa kuulumasta, silloin voi on riittävän kuumaa. Lisää valkosipulin kynnet pannulle antamaan makua.  Paista versoja voissa pari minuuttia ja tarjoile heti.

 

Villiasioiden keräämisestä saa näköjään palkinnoksi mainioita makuja ja hyvän mielen sekä vähemmän tyhjän lompakon. Seuraavalla viikolla asiasta innostuneena keräsimme kuusenkerkkiä. Mitä niistä tehtiin, se selvinnee blogia seuraamalla.