Kreikkalaista (ja kanarialaista) ruokaa

Meidän piti osallistua Toukokuun ruokahaasteeseen, kun sopivasti oli mahdollisuus tehdä kreikkalaista ruokaa. Ruoka tehtiin jo ajoissa tässä kuussa, mutta en ollut huomannut katsoa, että kilpailu loppuu ennen kuin toukokuu loppuu. Onnea voittajalle, joka yksin kilpaili voitosta. Meistä olisi saanut kisakumppanin, jos osaisin lukea päivämääriä. 

 

Täytyy kyllä myöntää, että ruokamme ei ihan kaikin tavoin ollut autenttisen kreikkalainen, sillä teimme kreikkalaisen kanipadan - stifadon - lisäksi kanarialaisia ryppyperunoita, joiden muistin olevan kreetalaisia. Mutta nythän sillä ei ole väliä, koska kisaan osallistuminen ei onnistunut. Jamie Oliverin mukaan stifado tarjotaan yleisemmin pastan tai orzotton kanssa.

 

Tässä kuitenkin resepti stifadoon ja sen lisukkeena tarjottuun tsatsikiin. Ryppyperunoista ei sen enempää, ne eivät rapeutuneet ja niissä oli liikaa suolaa, joten niitä pitää vielä testailla uudestaan.

 

Stifado eli kreikkalainen kanipata

 

1 pienehkö jänis paloina

oliiviöljyä

n. 20 pikkusipulia

4 tomaattia

1 rkl tomaattipyrettä

vettä

 

Marinadi

3 valkosipulin kynttä

2-3 laakerinlehteä

muutama maustepippuri

n. 6 neilikkaa

1 kanelitanko

1 rkl kuivattua oreganoa

n. 1 dl punaviiniä (meillä kreikkalaista)

4 rkl punaviinietikkaa

 

Sekoita marinadin ainekset ja jänis toisiinsa. Me marinoimme jäniksen pussissa ja käänsimme pussia pari kertaa. Anna marinoitua yön yli tai vähintään muutaman tunnin.

 

Laita uuni lämpiämään 175-asteiseksi. Kuumenna oliiviöljy ja paista jäniksiin pinnat kuumalla pannulla. Suolaa ja pippuroi jänikset. Kuori pikkusipulit ja leikkaa tomaatit isohkoiksi paloiksi. Laita tomaatit, tomaattipyre, sipulit ja jänikset uunivuokaan ja lisää halutessasi siivilöity marinadi mukaan. Peitä vedellä niin että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää sekaan myös suolaa ja pippuria maun mukaan.

 

Pata saa olla uunissa ainakin 1½-2 tuntia, maista lientä kypsennyksen loppuvaiheilla ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoa haluamasi lisukkeen ja tsatsikin kanssa.

 

 

Tsatsiki

 

500 g paksua kreikkalaista jogurttia

pieni kurkku tai puolikas isosta

1-2 valkosipulin kynttä

(pieni sipuli)

juoksevaa hunajaa

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

 

Raasta kurkku ja purista raasteesta ylimääräiset nesteet pois käsin tai siivilän avulla. Raasta myös valkosipulin kynnet ja mahdollinen sipuli. Lisää kasvikset jogurtin joukkoon. Mausta suolalla, mustapippurilla, hunajalla ja oliiviöljyllä. Lisää oliiviöljyä myös hieman annoksen päälle koristeeksi.

 

 

Eräässä blogissa reseptien esikuvat ja inspiraatiot oli aina mainittu jokaisen blogikirjoituksen lopussa ja toivottavasti en liikaa kopioi, kun päätin itsekin tehdä niin. Silloin on helppo tarkistaa, mistä resepti on kotoisin, mutta sen alkuperää ei tarvitse välttämättä ympätä itse tekstiin.

• Tämän kirjoituksen resepti löytyi taas ei-niin-yllättäen Jamie Oliverilta ja tokihan siihen tehtiin muutamia omia muokkauksia ja lisäyksiä. Tsatsikin resepti on sovellettu monesta eri reseptistä ja se muuttuu aina hieman riippuen tekijästä ja syömistarkoituksesta.

Suklaataivas

Pakko postata lyhyesti myös tamperelaisesta Tallipihan Suklaapuodista, jossa vierailimme viime viikonloppuna. Nyt kun äitienpäivä lähestyy, kannustan kaikkia tamperelaisia tai lähialuelaisia hakemaan äidille kauniin suklaarasian. Suklaat saa itse valita rasiaan ja äiti ihastuu varmasti.

 

Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa. Alkaakohan kenelläkään tekemään mieli suklaata?

 

Östermalms Saluhall

 

Tehdään tässä välissä pieni katsaus Östermalmin kauppahalliin, jossa kävimme Tukholman reissulla. Täällä Jyväskylässähän ei ole ollut kauppahallia vuosiin (harmi!), joten kauppahallissa käyminen muilla mailla on aina mukavaa. Helsingissä olen aina kävellyt onneni ohi, jostain syystä en ole koskaan tajunnut, että kauppahalli on ihan siinä torin kulmilla. Viime viikonloppuna vierailimme Tampereen kauppahallissa ja tiistaina Tukholman. Helsingin kauppahallikin olisi mahtunut mukaan, mutta se pirulainen oli suljettu. Juuri kun olin antanut itseni ymmärtää missä se on. Sitä toista, auki olevaa kauppahallia ei ollut aikaa etsiä, torin kauppahalli kun oli ihan Olympiasataman vieressä. Joku varmaan tietää näiden kauppahallien nimetkin.

 

 

Vaikka Tampereen kauppahalli onkin aivan mahtava, niin ihan noin eksoottisia kaloja siellä ei ollut kuin Östermalmilla (kuvassa). Kala on se kuuluisa merikrotti, jota näkee käytettävän ulkomaalaisissa ruokaohjelmissa. Wikipedian mukaan se kuitenkin kuuluu WWF:n punaisten kalojen listalle, joten sen kalastamista ei suositella. Itse luulin kalan olevan kissakala, mutta hyvä ystävämme Google kertoi sen olevan erilainen. Aika ruma se on sekin.

 

 

Yllä lisää tunnelmakuvia kalaosastolta, hummerit ja osterit jäivät kuvaamatta, koska näissäkin kaloissa oli jo niin paljon ihmeteltävää. Ihastuimme myös lihoihin, jotka olivat varmasti kunnolla riiputettuja. Ja varmasti kalliita. Oikeastaan missään ei lukenut hintoja, joka on suppisuiselle suomalaiselle hieman vaikeaa. Ai että pitäisi oikein kysyä, että mitä mikäkin maksaa, tai sitten maksaa itsensä kipeäksi jos ei kysy.

 

 

Östermalmilta (kuten myös Tampereelta) olisi saanut kaiken mitä olisi tarvinnut hienon illallisen valmistamiseen ja enemmänkin. Lounasvaihtoehtoja oli myös sadoittain, kadehdin ihmisiä, jotka työskentelevät kyseisen kauppahallin lähellä. Me ostimme muutamaa herkkukinkkua ja -salamia, juustoja, lihapasteijoita ja patongin. Niitä oli mukava nautiskella illalla laivalla. Patonki oli aivan älyttömän hyvää, harmi että sitä oli vain puolikas jäljellä sen myyntipisteessä. Olisimme muuten halunneet ostaa aamuksi croisantteja, mutta niitä ei näkynyt koko kauppahallissa. Ihme.

 

Menomatkalla skoolattiin

Herkutteluähky

Nyt on tullut herkuteltua niin paljon, että ei tiedä mistä aloittaa. On ollut juhlia juhlien perään, ravintolaruokailuja, ruokaa, syömistä, herkkuja, kaikkea. Niin kuin laulussa sanotaan: "On tanssittu, juhlittu, juotu/ pitemmän kaavan mukaan/ kaikki mikä on pöytään tuotu, nautittiin eikä sammunut kukaan...". Nyt ei tee mieli juuri mitään herkkuja (paitsi laivalta ostettua Tobleronea ja muutamaa muuta) vaan ihan kunnon kotiruokaa ja varsinkin salaatteja.

 

Niin kiirekin on ollut herkutellessa, ettei ole ehtinyt blogia päivittää, vaikka asiaa nimenomaan juuri nyt olisikin. Tehdään ensin katsaus viimeisen relun viikon aikana käytyihin ravintoloihin ja seuraavissa postauksissa päästäänkin sitten muun muassa pääsiäisherkkuihin sekä syntymäpäiväjuhlaherkkuihin.

 

 

Tampereella tuli pyörähdettyä Classic Pizzassa, jonka slogan on "Sorry, no kebab". Hyvä niin, koska pizzallehan me sinne mentiin. Itse valitsin Tomi Björkin suunnitteleman Phanang Loverin, johon tuli mm. jokiravun pyrstöä, jalapenoa ja chilimajoneesia. Tonin pizza oli Rucola Crudo vuohenjuustolla, prosciutolla ja rukolalla. Molemmat maistuivat, mutta tuore tomaatti oli hyvin mauton täyte ja olisi saanut mielestämme loistaa poissaolollaan.

 

 

Pizzat syötiin Tampereen reissulla perjantaina. Lauantain lounas taas löytyi Tampereen Teerenpelistä. Sieltä ei tullut kuvaa, mutta söimme Sulamit. Siis täytetyt leivät. Tamperelainen baarimikko ei tiennyt leipien nimen alkuperää, eikä googlekaan nopealla katsauksella. Hyviä olivat ja isoja, söimme leivän puoliksi. Lauantai jatkui sitten viiden ruokalajin illallisella, mutta siitä lisää tuonnempana. Sunnuntaina maistui Sticky Wingersin siivet, 80 kpl riitti juuri mainiosti 5:lle syöjälle. Ja hmph, ei kuvia niistäkään.

 

Ja Tampereeltahan matka jatkui maanantaina kohti Silja Serenadea ja sen notkuvia buffet-pöytiä. Ihan kuin olisi ollut vielä nälkä. No, nälkä se on siitä jännä juttu että se tulee aina takaisin. Joten kyllähän buffetin antimet taas maistuivat. Aloitimme hieman väärästä päästä ja maistelimme ensiksi tapaksia. Niissä oli lihaa ja kylmistä alkuruoista kalat kuulunee syödä ensin. Mutta tuskinpa buffassa muutenkaan noudatetaan etikettiä kovin tarkasti.

 

 

Tapaksien parhaimmistoa edustivat salamit ja varsinkin metvursti, jota Toni otti ja minä en ja jota ei sitten myöhemmin enää löytynyt. Hyviä olivat myös oliivit, leipä, parsasalaatti ja caesar-salaatti.

 

Sitten vuorossa olivat kalat, joita olikin jo odotettu. Valikoima oli kyllä mielestäni suppeampi kuin joskus aikaisempina vuosina, mutta pääasia, että tarjolla oli kokonaisia katkarapuja, erittäin hyvää graavilohta ja leikkimätiä (eli caviartia, oikea olisi ollut parempaa) sipulin ja smetanan kera. Ja keitettyjä perunoita. Toast skageneita oli kahdenlaisia, mutta valitettavasti ne olivat hyvin mauttomia. Marinoidut vihersimpukat omassa kuoressaan taas olivat mainioita. Graavilohesta sen verran, että ihmeellisen paksuina siivuina se tarjottiin, mutta eihän se tietenkään makuun vaikuttanut. Sushin olisi voinut jättää väliin, se oli pettymys sekä ulkonäöllisesti että maullisesti.

 

 

Pääruokaan suhtauduimme jo etukäteen nihkeydellä, koska laivalla alkuruoat vaan ovat niin paljon parempia ja lisäksi tilaa piti säästää tosi hyvän näköisille jälkiruoille.

Siirrytäänkin niihin seuraavaksi, vaikka valitettavasti niissä ulkonäkö petti pahasti. Parasta oli ehdottomasti pehmis, jota sai itse ottaa hanasta. Ja sen päälle kinuskikastiketta. Lasista tarjoiltu mangomousse oli myös hyvää, mutta muut jälkkärit vain näyttivät hyviltä, maun loistaessa poissaolollaan. Kuvassa kaikki näyttävät suurilta, mutta lasi on snapsilasi ja marmeladikarkit ihan normaalin kokoisia karkkeja. Ne muuten olivat hyviä. Ihan hyvä mieli jäi buffetista ja mahat tulivat täyteen, eikä maanantaista johtuen ollut edes ruuhkaa.

Tukholmassa oli ajatuksena mennä jonnekin vähän hienompaan ravintolaan, mutta tiistai oli sellaiselle vähän huono päivä, joten päätimme mennä lounaalle ihan vain T.G.I Fridaysiin, jossa oli muutama muukin paikalla, pahimpaan lounasaikaan.
 

Jaoimme Fridaysissa kahdet erilaiset ribsit, toiset olivat Jack Danielsilla maustettuja ja toiset BBQ-maustettuja. Hyviä molemmat, ensimmäiset ehkä parempia. Ja coleslaw oli tosi hyvää. Lounaan jälkeen jaksoikin kävellä kauppahalliin hankkimaan eväät illaksi laivalle, mutta siitä lisää myöhemmin.